7. helmikuuta 2007 E-0426/07
 
KIRJALLINEN KYSYMYS esittäjä(t): Piia-Noora Kauppi (PPE-DE) komissiolle 

Aihe: Eurooppalaiseen hätänumeroon 112 liittyvät ongelmat   
 
Direktiivin 2002/22/EY(1) (yleispalveludirektiivi) 26 artiklassa todetaan, että ”jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikki yleisesti saatavilla olevien puhelinpalvelujen loppukäyttäjät, maksullisten yleisöpuhelinten käyttäjät mukaan lukien, voivat soittaa hätäpuheluja maksutta käyttämällä kansallisten sääntelyviranomaisten määrittelemien muiden kansallisten hätänumeroiden lisäksi eurooppalaista hätänumeroa 112”. Samassa artiklassa säädetään, että ”eurooppalaiseen hätänumeroon 112 soitettuihin puheluihin vastataan asianmukaisesti ja että puhelut välitetään kansallisen hätäpalvelun organisaatioon parhaiten sopivalla tavalla”, että ”yleisiä puhelinverkkoja tarjoavat yritykset antavat siinä määrin kuin se on teknisesti mahdollista, kaikkien eurooppalaiseen hätänumeroon 112 soitettujen puhelujen osalta hätätapauksia käsitteleville viranomaisille mahdollisuuden paikantaa soittajan sijainti” ja että ”kansalaisille tiedotetaan riittävästi eurooppalaisen hätänumeron 112 olemassaolosta ja käytöstä”.

Joihinkin EU:n jäsenvaltioihin on perustettu erityisiä keskuksia, jotka välittävät hätänumeroon 112 soitettuja puheluja (Kreikka), tai hätänumeroon 112 soitetut puhelut siirretään keskuksiin, jotka välittävät hätäpuheluja esim. palokunnalle tai ambulanssille (Saksa, Belgia ja Espanja) tai poliisille (Italia ja Itävalta). Näissä maissa voidaan paikantaa ainoastaan hätänumeroon 112 soitettujen puhelujen soittajan sijainti, ja lisäksi näiden maiden kansalaisilla ja näissä maissa vierailevilla matkailijoilla ei ole tietoa hätänumeron 112 saatavuudesta ja käytöstä. Tämän seurauksena on kahdenlaisia kansalaisia: niitä, jotka tuntevat hätänumeron 112 ja jotka saavat palvelua (mahdollisesti monikielisenä) ja joiden sijainti voidaan paikantaa, ja niitä, jotka saattavat kuolla, koska he eivät tiedä, mihin numeroon heidän on soitettava, tai he soittavat kansallisiin numeroihin ilman että heidän sijaintinsa voidaan paikantaa.

Voiko komissio antaa yksityiskohtaisen selvityksen siitä, miten se aikoo lopettaa tällaisen syrjinnän?

(1) EYVL L 108, 24.4.2002, s. 51.

Vastaus