27. syyskuuta 2004 E-2234/04
 
KIRJALLINEN KYSYMYS esittäjä(t): Piia-Noora Kauppi (PPE-DE) komissiolle 

Aihe:  Arkkitehtien palveluiden kilpailuttaminen    
 
EU:n komissio on raportissaan erityisammattitaitoa edellyttävien ammattien kilpailuttamisesta (Report on Competition in Professional Services, 9.2.2004) pitänyt lähtökohtana kaikkien kilpailua koskevien rajoitusten poistamista. Komissio esitti kuitenkin kolme argumenttia, joiden perusteella tästä peruslähtökohdasta voi olla tarvetta poiketa. Nämä argumentit olivat informaation epäsymmetrisyys, palvelun tai hankkeen merkittävät ulkoisvaikutukset (externalities) tai yleishyödyllisyys.

Miten komissio suhtautuu arkkitehtipalveluiden kilpailuttamiseen julkisyhteisöjen tekemissä tilauksissa ja millä tavalla näitä kolmea argumenttia tulkitaan, kun on kyse erityisesti arkkitehtisuunnittelusta?

Vastaus 

Frits Bolkesteinin Komission puolesta

Arkkitehtialalla tehtäviin julkisia palveluhankintoja koskeviin sopimuksiin alettiin soveltaa yksityiskohtaisia sääntöjä 18. joulukuuta 1992, jolloin hyväksyttiin neuvoston direktiivi 92/50/EY(1). Arkkitehtipalvelut ovat kyseisen direktiivin liitteen I A mukaisia palveluja, joten niihin sovelletaan direktiivin kaikkia säännöksiä.

Vaikka julkisia hankintoja koskevia yhteisön direktiivejä on viime aikoina muutettu niin, että direktiivi 92/50/EY korvataan uudella direktiivillä(2), joka kattaa myös rakennusurakoita ja tavarahankintoja koskevat sopimukset, arkkitehtipalveluiden asemaa direktiivin soveltamisalan puitteissa ei kuitenkaan aiota muuttaa. Nämä palvelut kuuluvat edelleen direktiivin kaikkien säännösten piiriin – poikkeukset direktiivin soveltamisalaan määritellään ainoastaan direktiivissä itsessään.

Kertomuksessa kilpailusta ammatillisissa palveluissa(3) komissio korostaa, että monet empiiriset tutkimukset osoittavat, millaisia kielteisiä vaikutuksia liiallisilla tai vanhentuneilla rajoittavilla määräyksillä saattaa olla kuluttajiin. Vaikka komissio myöntää, että jonkinasteinen sääntely kyseisellä alalla on perusteltua, se katsoo, että eräissä tapauksissa voidaan käyttää ja olisi käytettävä enemmän kilpailua edistäviä järjestelmiä perinteisten rajoittavien sääntöjen sijaan. Kuten arvoisa parlamentin jäsen mainitsee, komissio on yksilöinyt kolme pääasiallista syytä siihen, miksi ammatillisten palvelujen jonkinlainen sääntely voi olla tarpeen: asiakkaiden ja palveluntarjoajien välisen tiedon epäsymmetria, ulkoiset tekijät ja se, että eräiden ammatillisten palvelujen katsotaan tuottavan ”julkishyödykkeitä”, jotka ovat arvokkaita koko yhteiskunnan kannalta.

Arvoisa parlamentin jäsen kysyy, kuinka komissio tulkitsee näitä kolmea syytä erityisesti arkkitehtisuunnittelun osalta. Kuluvana vuonna komissio on keskustellut erilaisten ammatillisten elinten kuten Architects’ Council of Europen ja kansallisten sääntelyviranomaisten kanssa kuullakseen niiden näkemyksiä ja tarkastellakseen, kuinka nämä näkemykset voidaan parhaiten ottaa huomioon alan sääntelyn yhteydessä.

Komission kertomuksessa mainitaan korkealaatuisen kaupunkiympäristön kehittäminen arkkitehtialan tuottamana julkishyödykkeenä. Esimerkkinä ulkoisista tekijöistä siinä mainitaan, että huonosti rakennettu rakennus saattaa olla vaaraksi yleiselle turvallisuudelle. Tietojen epäsymmetria puolestaan tarkoittaa, että kuluttajien on vaikea arvioida arkkitehtipalvelujen laatua ja hintaa. Komissio katsoo, että ammatillisilla elimillä on tärkeä asema näiden seikkojen korjaamisessa. Ne voivat tiedottaa kuluttajille arkkitehdin tehtävänkuvasta sekä kuluttajien ja arkkitehtien oikeuksista ja velvollisuuksista. Ammatilliset elimet rikkoisivat kilpailusääntöjä, jos ne asettaisivat vähimmäishintataulukon(4) tai suosittaisivat sellaista, mutta ne voivat teettää riippumattomilla organisaatioilla tutkimuksen markkinahinnoista. Sekä ammatinharjoittajat että kuluttajat voivat halutessaan tutustua näihin aikaisempien vuosien hintatietoihin, jotka eivät anna osviittaa kuluvan vuoden hinnoista.

(1) Neuvoston direktiivi 92/50/ETY, annettu 18 päivänä kesäkuuta 1992, julkisia palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta, EYVL L 209, 24.7.1992.
(2) Euroopan Parlamentin ja Neuvoston direktiivi 2004/18/EY, annettu 31 päivänä maaliskuuta 2004, julkisia rakennusurakoita sekä julkisia tavara- ja palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta, EUVL L 134, 30.4.2004.
(3) KOM(2004) 83 lopullinen.
(4) Ks. esim. komission päätös, tehty 24 päivänä kesäkuuta 2004, Belgian arkkitehtiliiton suosittelemasta vähimmäishintataulukosta C(2004) 2180.

<< Takaisin kysymyksiin