Kysymyksen nro 99 esittäjä Piia-Noora Kauppi (H-1046/06 )    
LIITE (Kirjalliset vastaukset) - KYSYMYKSET KOMISSIOLLE

Aihe: Oikeuspalvelujen hinnoittelun avoimuus H-1046/06  
 
Useissa jäsenvaltioissa on käytännesäännöillä huolehdittu siitä, että oikeuspalvelujen hinnoittelusta kerrotaan avoimesti esimerkiksi palveluja tarjoavan yrityksen Internet-sivuilla. Vaikka oikeuspalvelut ovat vain rajoitetusti palveludirektiivin soveltamisalan piirissä, onko komissio pohtinut mahdollisuutta laatia oikeuspalvelujen hinnoittelusta eurooppalaista käytännesäännöstöä?
   
     
(EN) Sen tavoitteen osalta, joka koskee todellisten palvelujen sisämarkkinoiden saavuttamista ja palvelujen vapaan liikkuvuuden helpottamista Euroopassa, parlamentti hyväksyi palveludirektiivin 15. marraskuuta 2006 toisessa käsittelyssä neuvoston 24. heinäkuuta 2006 hyväksymän yhteisen kannan tekstin perusteella. Direktiivin virallisen antamisen odotetaan tapahtuvan lähiviikkoina.

Palveludirektiivin tekstin, sellaisena kuin nämä kaksi toimielintä ovat sen hyväksyneet, mukaisesti tätä direktiiviä sovelletaan säänneltyihin ammatteihin, muun muassa lakimiesammatteihin (lukuun ottamatta notaareja ja haastemiehiä), paitsi niiden seikkojen osalta, joista säädetään ammattipätevyyden tunnustamisesta annetussa direktiivissä 2005/36 ja asianajajista annetuissa direktiiveissä (98/5 ja 77/249). Lisäksi palveludirektiivissä täsmennetään, että alakohtaisten direktiivien eli ammattipätevyyden tunnustamisesta annetun direktiivin 2005/36 ja asianajajista annettujen direktiivien (98/5 ja 77/249) erityissäännöksillä on ristiriitatilanteessa etusija palveludirektiiviin nähden.

Palveludirektiivin ansiosta etenkin lakimiesten on helpompaa tarjota palvelujaan Euroopassa, heitä koskevaa oikeudellista kehystä voidaan uudenaikaistaa ja heidän kilpailukykyisyyttään voidaan lisätä siten, että samalla taataan korkeatasoiset standardit. Tältä osin palveluntarjoajia kannustetaan palveludirektiiviin sisältyvien erityissäännösten avulla laatimaan käytännesääntöjä ja muita laatua parantavia toimia, joita ovat ammatillisten järjestöjen yhteisön tasolla laatimat laatusopimukset. Tällaisilla säännöksillä pyritään nostamaan palvelujen laatua siten, että samalla otetaan huomioon kunkin ammatin erityisluonne. Tältä osin tällaisten käytännesääntöjen sisällön on oltava yhteisön oikeuden ja erityisesti kilpailuoikeuden mukainen.

Erityisesti lakimiesten kiinteiden hintojen osalta jäsenvaltioiden on "kartoitettava" lainsäädäntönsä ja arvioitava sitä direktiivissä säädettyjen edellytysten ja velvoitteiden pohjalta. Tältä osin Euroopan yhteisöjen tuomioistuin katsoi asiassa Arduino (C-35/99), ettei jäsenvaltio ollut teknisesti vastuussa EY:n perustamissopimuksen 10 ja 81 artiklan nojalla siitä, että se on siirtänyt lainsäädäntövaltuuksia järjestölle, jos kyseinen jäsenvaltio antaa lain tai muun säädöksen, jolla hyväksytään asianajajien ammattikuntajärjestön laatiman esityksen perusteella maksuluettelo, jossa vahvistetaan kyseisen ammatin harjoittajien palkkioiden vähimmäis- ja enimmäismäärät. Yhteisöjen tuomioistuin korosti, ettei valtio ollut tässä tapauksessa siirtänyt lainsäädäntövaltaa, koska valtiolla oli viime kädessä valta tarkistaa ammattikuntajärjestön ehdottama maksuluettelo ja panna se täytäntöön ja koska kiinteiden hintojen täytäntöönpano oli koko ajan valtion hallinnassa. Yhteisöjen tuomioistuin on vahvistanut nämä perustelut yhdistetyssä asiassa Cipolla ja Macrino (C-94/04 ja C-202/04) antamassaan hiljattaisessa tuomiossa. Lisäksi on tärkeää, että yhteisöjen tuomioistuin on tässä samassa yhdistetyissä asiassa Cipolla ja Macrino antamassaan tuomiossa katsonut, että sellainen valtion antama säädös, johon sisältyy ehdoton kielto poiketa sopimuksella asianajajien palkkioita koskevassa maksuluettelossa vahvistetuista vähimmäispalkkioista, rajoittaa EY:n 49 artiklassa vahvistettua palvelujen tarjoamisen vapautta. Yhteisöjen tuomioistuin katsoi, että tällainen rajoitus voi olla laillinen vain, jos kyseinen jäsenvaltio kykenee osoittamaan, että tätä rajoitusta voidaan perustella kuluttajansuojalla ja hyvän oikeudenkäytön suojaamisella, jotka liittyvät yleistä etua koskeviin pakottaviin syihin, sillä edellytyksellä, että kyseinen kansallinen toimenpide soveltuu tavoiteltujen päämäärien saavuttamiseen ja ettei sillä toisaalta ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.