|
22. joulukuuta 2006 E-4761/2006
Itsenäisten vähittäiskauppojen muodostamien ryhmittymien oikeudet
Neelie Kroesin komission puolesta antama vastaus
Komissio tunnustaa itsenäisten vähittäiskauppojen ryhmittymien merkityksen Euroopan talouden kilpailukyvylle ja seuraa tarkasti näiden ryhmittymien toimintaa.
Euroopan yhteisön kilpailulainsäädännössä suhtaudutaan neutraalisti kysymykseen eri liiketoimintamalleista. Tämän vuoksi komissio ei tunnusta tai vahvista liiketoimintamalleja yhteisön kilpailusääntöjä soveltaessaan. Komissio kuitenkin ottaa huomioon sen, onko sopimukset tehty keskenään kilpailevien vai kilpailemattomien yritysten välillä, koska ensiksi mainituilla on todennäköisemmin kielteisiä vaikutuksia kilpailuun.
Vähittäiskauppojen yhteenliittymään voi kuulua sekä horisontaalisia että vertikaalisia sopimuksia. Horisontaalisia sopimuksia arvioidaan ensiksi niiden periaatteiden mukaisesti, jotka on määritetty komission suuntaviivoissa EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan soveltamisesta horisontaalista yhteistyötä koskeviin sopimuksiin(1) (”komission suuntaviivat”). Jos arvioinnin tuloksena on, että yritysten välinen yhteistyösopimus osto‑ tai myyntitoiminnan aloilla voidaan hyväksyä, tämän jälkeen on vielä arvioitava tavarantoimittajien tai yksittäisten myyjien kanssa tehtyjä sopimuksia.
Komission suuntaviivoissa määritetään merkitykselliset markkinat, joihin yhteinen ostotoiminta voi vaikuttaa, ja markkinaosuuksien taso, jossa on todennäköistä, että kyseessä oleva sopimus täyttää 81 artiklan 3 kohdan edellytykset. Yhteisten ostosopimusten luonteeseen kuuluu, että ne tehdään yritysten välillä, jotka ovat kilpailijoita ainakin ostomarkkinoilla. Jos yhteistyötä harjoittavat kilpailevat yritykset eivät toimi samoilla merkityksellisillä markkinoilla myöhemmässä markkinavaiheessa (esimerkiksi vähittäiskauppiaita, jotka toimivat eri maantieteellisillä markkinoilla, ei ole realistista pitää mahdollisina keskinäisinä kilpailijoina), 81 artiklan 1 kohtaa sovelletaan vain harvoin, ellei osapuolilla sitten ole ostomarkkinoilla hyvin vahva asema, jonka turvin ne voivat vahingoittaa muiden toimijoiden kilpailuasemaa niiden myyntimarkkinoilla (komission suuntaviivojen 123 kohta). Ostosopimuksille, joista saatava taloudellinen hyöty ylittää kilpailua rajoittavat vaikutukset, voidaan myöntää poikkeuslupa. Jos osapuolilla on yhdessä merkittävää osto‑ tai myyntivoimaa, tehokkuushyötyjä on kuitenkin tutkittava tarkkaan. Kustannussäästöjä, jotka johtuvat pelkästä markkinavoimasta eivätkä hyödytä kuluttajaa, ei voida ottaa huomioon (komission suuntaviivojen 132 kohta).
Komission asetuksen (EY) N:o 2790/1999 mukaan EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohtaa ei poikkeuksellisesti sovelleta sopimuksiin tai yhdenmukaistettuihin menettelytapoihin, joihin sitoutuneet kaksi tai useampi yritys toimivat sopimuksen kannalta eri tuotanto‑ tai jakeluportailla ja jotka koskevat osapuolille asetettuja tiettyjen tavaroiden ja palvelujen ostoon, myyntiin ja jälleenmyyntiin sovellettavia ehtoja (”vertikaaliset sopimukset” – asetuksen 2790/1999 2 artikla 1 kohta). Asetuksen 2 artiklan 2 kohdan soveltamisalaan kuuluvat erityisesti yritysten yhteenliittymän ja sen jäsenten tai sellaisen yhteenliittymän ja sen toimittajien väliset vertikaaliset sopimukset, jos kaikki sen jäsenet ovat tavaroiden jälleenmyyjiä ja jos yhteenliittymän yhdenkään yksittäisen jäsenen (yhdessä siihen sidossuhteessa olevien yritysten kanssa) vuotuinen kokonaisliikevaihto ei ylitä 50 miljoonaa euroa. Samassa kohdassa selvennetään, että tällaisten yhteenliittymien väliset vertikaaliset sopimukset kuuluvat tämän asetuksen soveltamisalaan, sen kuitenkaan rajoittamatta 81 artiklan soveltamista yhteenliittymän jäsenten solmimiin horisontaalisiin sopimuksiin tai yhteenliittymän tekemiin päätöksiin. Yhteenliittymän ja sen jäsenten tai sellaisen yhteenliittymän ja sen toimittajien välisiä sopimuksia, jotka jäävät tämän asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle, ei katsota automaattisesti sääntöjenvastaisiksi. Ne on sen sijaan arvioitava tapauskohtaisesti perustamissopimuksen 81 artiklan 3 kohdan nojalla.
(1) EYVL C 3, 6.1.2001.
|