 |
Puheet |
| Pvm |
Otsikko |
| 06.08.2008 |
Oulun suurmessujen avajaispuhe |
| 11.07.2008 |
Kotiseutupäivien avajaiset, Kihujen juhlapuhe |
| 13.06.2008 |
Puhe Kokoomuksen puoluekokouksessa Tampereella |
| 07.02.2008 |
Euroopan unionin uusi perussopimus - Pirkanmaan Eurooppatiedotus, Tampere; Eurooppalaisen Suomen Lissabonin sopimus-seminaari, Kokkola |
| 05.02.2008 |
EUROOPPA ??? Pidämmekö paikkamme globaalitalouden auringossa? - Mandatumin seminaari, Oulu |
| 07.01.2008 |
Työ Euroopan parlamentissa - Lempäälän lukio |
| 17.12.2007 |
Mifid-direktiivin toimeenpano, European Finance Forum Roundtable, Euroopan Parlamentti |
| 19.11.2007 |
Ajankohtaista eurooppalaisessa rahoitusmarkkina-lainsäädännössä - Arvopaperivälittäjien yhdistyksen Compliance-seminaari |
| 08.11.2007 |
Verolainsäädäntö EU:ssa - Suomen Veroasiantuntijat ry:n koulutusseminaari |
| 30.10.2007 |
Kemianteollisuuden tulevaisuuslinjausseminaari - Kemianteollisuuden haasteet politiikan näkökulmasta |
| 26.10.2007 |
Palkansaajajärjestöjen MEP-tapaaminen - Tasa-arvo, sosiaalinen Eurooppa ja Lissabonin sopimus |
| 19.10.2007 |
Euroopan Nuorten Parlamentin kansallinen yleiskokous - Nuoret, demokratia ja tulevaisuus |
| 18.10.2007 |
SEPA-seminaari, MasterCard - Korttimaksaminen kuluttajan näkökulmasta |
| 18.10.2007 |
Työ Euroopan parlamentissa - Helsingin yliopiston asiantuntijaseminaari |
| 07.10.2007 |
Piritan Kokoomuksen Naiset ry, 25-vuotisjuhla - Käytännön tasa-arvotyön haasteita |
| 05.10.2007 |
Pälkäneen lukio - Työ Euroopan parlamentissa |
| 01.10.2007 |
Finanssialan Keskusliiton asiantuntijaseminaari - Ajankohtaiset rahoituspalvelualan lainsäädäntöhankkeet |
| 01.10.2007 |
Glitnir-pankin MiFID-seminaari - Kuukausi ennen h-hetkeä |
|
|
| |
|
Puhe Kokoomuksen puoluekokouksessa Tampereella
13.06.2008
Puheenjohtaja,
Arvoisa puoluekokousväki,
Kolmannen vuosituhannen alku ei ole ollut helppoa aikaa Euroopan unionille.
Meiltä on puuttunut poliittinen visio - mihin suuntaan haluamme unionia kehitettävän.
Meiltä on puuttunut tahto puhaltaa yhteen hiileen unionin sisällä - viedä asioita eteenpäin.
Meillä on ollut vaikeuksia löytää yhteistä kantaa suhteessa muuhun maailmaan - näyttäytyä yhtenäisenä ulospäin.
Euroopalla ei ole ollut vahvoja johtohahmoja kuin ehkä vasta parina viime vuonna. Itsellemme asettamamme konkreettiset tavoitteet, kuten olla maailman kilpailukykyisin talousalue vuoteen 2010 mennessä, ovat osoittautuneet vaikeiksi saavuttaa. Meillä on siis ollut paljon haasteita käsillämme.
Ehkä suurin urakoista on kuitenkin ollut sopimusuudistus, joka sai takapakkia kun Ranskan ja Hollannin kansanäänestykset hylkäsivät perustuslaillisen sopimuksen vuonna 2005. Sen jälkeen on käyty pitkällinen, vaativa ja ajoittain tuskallinenkin prosessi uuden perussopimuksen aikaansaamiseksi.
EU:n sisäistä kriisiä on voitu toisaalta pitää myös unionin kasvukohtana. Unioniin pätee yleisemminkin vanha viisaus: kriisissä on tulevan menestyksen siemen.
Tällä hetkellä näyttää siltä, että Irlanti päätti jo toistamiseen hylätä unionin kehitykselle elintärkeän sopimuksen. Olemme jälleen uudessa tilanteessa.
Tilanteen vakavuutta ei kuitenkaan ole syytä liioitella. Tuomiopäivän manaajille ei pidä antaa turhaan aseita.
Ensi sijassa Irlannin kanssa on pyrittävä löytämään neuvotteluteitse ratkaisu, jolla koko unioni voi mennä eteenpäin - ja vieläpä nykyisellä aikataululla.
Missään tapauksessa sopimusneuvotteluja ei kuitenkaan pidä avata kokonaan uudestaan irlantilaisten ratkaisun vuoksi: jos yhdeltä kansalta ei löydy tahtoa olla mukana aidosti uudessa unionissa, kukaan ei siihen pakota. Emme voi antaa yhden jäsenmaan jälleen lamauttaa koko EU:n kehitystä, vaan nyt on tehtävä rohkeita ja kauaskantoisia päätöksiä. Sopimuksen on tultava voimaan jollain tavalla niissä jäsenmaissa, jotka uuteen unioniin haluavat mukaan.
Lissabonin sopimus on merkittävä askel Euroopan unionin yhteiselle tulevaisuudelle - sen voimaansaattaminen on merkki yhden aikakauden päättymisestä ja toisen alkamisesta. Se on alku uudenlaiselle, kauaskatseiselle politiikalle, jossa voimme unohtaa kapeakatseiset ajattelumallimme ja asettaa entistä yhtenäisempiä tavoitteita.
Sopimus tekee päätöksenteosta demokraattisempaa ja joustavampaa. Demokraattisempaa, koska suorilla kansanvaaleilla valitun parlamentin valta kasvaa. Joustavampaa, koska yksimielisyysvaatimuksia korvataan määräenemmistöillä. Enää eivät yhden maan kansalliset edut sanele lopputuloksia. Tässä pelissä suurimpia voittajia ovat Suomi ja muut pienet ja yhteistyökykyiset jäsenmaat.
***
Eurooppa-neuvoston tulevasta puheenjohtajasta, ulkopolitiikan korkeasta edustajasta ja komission puheenjohtajasta on käyty jäsenmaissa jo kovaa keskustelua. Huippuluokan nimiä on heitelty ilmaan ja jokaisella maalla on luonnollisesti oma lehmänsä ojassa, kun huippuvirkoja täytetään. Kaikkien kiihtyvien henkilöspekulaatioiden keskellä on kuitenkin painotettava, että kansallisuutta tärkeämpää on valittavan henkilön visionäärisyys. Me tarvitsemme vahvoja johtajia, jotka vievät Eurooppaa eteenpäin. Tarvitsemme johtajia, jotka haluavat aidosti edistää yhteisiä tavoitteitamme.
Jäsenvaltioita on luovuttava lyhyen tähtäimen kansallisista eduista ja katsottava maailmaa hieman toisenlaisin silmin. On väärää politiikkaa toimia sillä oletuksella, että valta kaikissa tilanteissa on nollasummapeliä. Paras esimerkki tästä on unioni itse. Yhdessä saamme enemmän valtaa kuin mitä olemme kansalliselta tasolta EU:lle koskaan luovuttaneet!
***
Hyvät kuulijat,
Tälle yleisölle ei liene tarpeen kertoa, kuinka tärkeää Suomen kaltaiselle pienelle maalle on olla aktiivisesti mukana kansainvälisillä areenoilla - Kokoomuksessa tämä on ymmärretty jo pitkään. Kun globalisaatio syvenee ja meitä koskevat ongelmat ovat yhä enemmän samoja kuin koko maailman väestön, on luonnollista, että meidän on jatkettava panostusta yhteisten ratkaisujen muokkaamiseen omien etujemme ja osaamisemme pohjalta.
Kohdataksemme maailmanluokan haasteet, on meidän oltava sisäisesti vahvoja Euroopan unionissa. Yksi tie tätä kohti on jatkaa sisämarkkinoiden kaikkien esteiden poistamista, mikä on myös Suomen etu - Suomen viennistä 58 % suuntautuu muihin EU-maihin eikä yrityksillämme olisi kasvupohjaa ilman näitä kotimarkkinoita. Meidän kilpailukykymme on sidoksissa eurooppalaiseen kilpailukykyyn. EU:n on satsattava tutkimukseen ja innovaatioihin sekä pysyttävä avoimena maailmankaupalle. Tarvitsemme yhteistä rintamaa taloudessa myös ulospäin - maailman suurinta yhtenäistä markkinaa ei WTO-neuvotteluissa voida kevyesti ohittaa.
Sama pätee energia- ja ilmastokysymyksiin. EU:lla on tilaisuus näyttää tietä ilmastopolitiikassa vain, jos ensin onnistumme luomaan yhteistä eurooppalaista politiikkaa sortumatta ylilyönteihin ja yksinkertaistamiseen.
Suomi on useimmiten onnistunut saamaan äänensä kuuluviin EU:ssa paremmin kuin kokomme antaisi olettaa. Osaamme löytää liittolaiset, jotka kulloisessakin kysymyksessä ovat samoilla kannoilla kanssamme. Meillä on maine hyvänä ja luotettavana kumppanina. Olemme rakentavia neuvottelijoita, osaamme tehdä myönnytyksiä saadaksemme niitä vastavuoroisesti tarvittaessa. Näitä avuja meidän tulee hyödyntää jatkossakin. Kun olemme proaktiivisia ja ajoissa liikkeellä, saamme tahtomme läpi.
Vaikka vahva unioni on kiistämätön etumme, meidän on kuitenkin pidettävä huolta, ettemme joudu yhteisiä pelisääntöjä luotaessa muita huonompaan asemaan. Päätöksenteossa 27 jäsenmaan kesken on väistämättä tehtävä kompromisseja ja niin pitääkin. Meidän on kuitenkin tunnistettava ne kriittiset päätökset, joissa on laitettava kova kovaa vastaan ja puolustettava kansallisia etuja. Suomen tapauksessa vaatimuksemme ovat harvoin kohtuuttomia tai ylimielisiä.
Tämän komission suurin projekti, ilmasto- ja energiapaketti, joka määrittelee uusiutuvan energian ja päästövähennysten tavoitteet jäsenmaille, on luomassa Suomelle kohtuuttoman taakan. ??lähdimme 141-tuesta. Uusiutuvien ja päästökaupan vaatimusten kielteiset talousvaikutukset uhkaavat olla moninkertaiset.
Suomi on tehnyt työnsä hyvissä ajoin ennen muita. Suomessa on jo tällä hetkellä yli 28 %:n uusiutuvien energialähteiden taso. Suuret jäsenmaat Saksa, Ranska, Britannia, Italia ja Espanja ovat EU:n keskiarvon eli 6,5 %:n alapuolella. Samoin päästöoikeuksien osalta energia-intensiivisellä perusteollisuudellemme ollaan luomassa kohtuuton taakka lisäleikkausvaatimuksilla, jotka eivät riittävästi ota huomioon jo tehtyä työtä. Näillä vaatimuksilla meitä uhkaa tilanne, jossa ostamme kiintiöitä "laiskemmilta" leikkaajilta.
Suomi tekee ihailtavaa työtä EU:n vahvistamiseksi ja sitä on syytä jatkaa. Nyt on kuitenkin oikea aika lyödä nyrkkiä pöytään. Yhteispäätösmenettelyssä ei Suomella varsinaista vetoa ole. Teollisuutemme kilpailukyvyn säilyttämiseksi meidän onkin luotava veto-oikeutemme muiden akilleen kantapäistä - joko tässä tai jossain muussa kysymyksessä. Yhteistyön perimmäinen tavoite on kuitenkin lopulta oma etumme. Tällä kertaa sitä on vaadittava.
***
Euroopan unionin ulko- ja turvallisuuspoliittinen painoarvo on kasvanut huomattavasti viime vuosina. Tullessaan voimaan Lissabonin sopimus vahvistaisi entisestään yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa luomalla puitteet entistä tiiviimmälle ja yhtenäisemmälle strategialle. Sopimus vahvistaa EU:n korkean edustajan asemaa: korkeasta edustajasta tulee niin sanotusti EU:n ulkoministeri, joka koordinoi yhteistä ulko- ja turvallisuuspoliittista linjaamme, toimii komission varapuheenjohtajana ja johtaa EU:n ulkosuhdehallintoa.
Sopimus jättää tulkinnanvaraa erityisesti toimielinten ja johtohahmojen keskinäisten roolien osalta, mutta rakenteet eivät kuitenkaan ole kaikki kaikessa. Tärkeintä on katsoa ulkopolitiikan sisältöä.
Unionissa on parhaillaan menossa keskeisen ulko- ja turvallisuuspoliittisen strategian uudistustyö. Tämä strategia määrittää hyvin paljon tulevaa kehitystä. Siksi sen tulee olla yhteen sovitettavissa oman tulevan kotimaisen turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selontekomme kanssa.
Kasvavan painoarvomme myötä meidän on entistä tärkeämpää ylläpitää aktiivista dialogia niin idän kuin lännenkin suuntaan.
Tänä päivänä Euroopan ja Yhdysvaltojen väliset suhteet ovat paremmat kuin koskaan aiemmin. Presidentti George W. Bush arvioi meneillään olevalla Euroopan kierroksellaan jättävänsä perinnökseen vahvat siteet Euroopan ja Yhdysvaltain välille - siitäkin huolimatta, että hänen kautensa aikana välejä ovat kiristäneet kiistat niin Afganistanista, Irakista, ilmastonmuutoksesta, terrorismin vastaisesta sodasta kuin Iranin ydinhankkeestakin.
USA:n syksyisellä vallanvaihdoksella on kaikki edellytykset vielä entisestään vahvistaa transatlanttisia suhteitamme - riippumatta siitä, valitaanko presidentiksi demokraattien Obama vai republikaanien McCain.
USA:n ulkopoliittinen historia osoittaa, että olosuhteet ja tilanteet luovat politiikkaa enemmän kuin yksittäiset presidentit. Usein presidenteistä tulee ympäristötekijöiden seurauksena erilaisia ulkopoliitikkoja kuin he vaalikampanjassaan lupaavat ja varmasti tuolloin myös aikovat olla.
Vaikka nyt Yhdysvalloissa on selkeää tilausta muutokselle, mitään radikaalia käännettä on turha odottaa. Se, mihin suuntaan Euroopan ja USA:n suhteet tulevaisuudessa kehittyvät, vaatii kuitenkin myönnytyksiä molemmilta osapuolilta:
Euroopan tulee luopua ajoittain kitkeränä kaivertavasta protektionismista sekä pyrkiä siirtämään painopistettä ajoittaisesta populistisesta Amerikka-vastaisuudesta kohti todellisia asiakysymyksiä.
USA:n tulee ymmärtää globaalin valtapolitiikan muutokset kehittyvässä, modernissa ja multipolaarisessa yhteiskunnassa. Tärkeintä on havaita, että Eurooppa ja Yhdysvallat tarvitsevat toisiaan. Vain tiiviillä kumppanuudella voimme saavuttaa yhteiset kauppa- sekä ulko- ja turvallisuuspoliittiset intressimme.
***
Ulkosuhteista puhuessamme emme voi unohtaa itänaapuriamme Venäjää. Maa tulee nähdä suurena mahdollisuutena, sillä Venäjä on EU:n kolmanneksi merkittävin kauppamaa heti USA:n ja Kiinan jälkeen ja erittäin tärkeä energiapoliittinen kumppani. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettemmekö saisi esittää Venäjää kohtaan kovaakin kritiikkiä, päinvastoin.
Meidän on uskallettava arvostella maan heikentyvää demokratian ja ihmisoikeuksien tilaa.
Meidän on pystyttävä puolustautumaan puutullien kaltaisia vihamielisiä kauppaesteitä vastaan ja uskallettava ryhtyä tarvittaessa vastatoimiin.
Meidän on annettava Venäjälle selkeä viesti, ettei heidän unionia kohtaan harjoittamallaan hajota ja hallitse -politiikalla ole menestymisen mahdollisuuksia.
Tärkeintä on, että EU:n rintama säilyy yhtenäisenä ja jämäkkänä ja että kykenemme neuvottelemaan tuloksellisesti vaikeistakin kysymyksistä.
Todellinen kumppanuus on sitä, ettei herkkiäkään aiheita turhaan kartella.
***
Arvoisat kokoomuslaiset,
Laajentumisen pohjalla oleva yhteisömetodi elää vahvempana kuin koskaan. EU:n laajentumiset ovat osoittaneet metodin keskeisimmän voiman, kyvyn vakiinnuttaa demokratia ja oikeusvaltio ja luoda toimivat puitteet Euroopan kansojen väliselle yhteistyölle. Valo tunnelin päässä on tärkein porkkana, jonka voimme uudistusmielisille voimille naapurimaissamme antaa.
En usko, että nyt meneillään olevissa monien mielipiteiden laajentumiskeskusteluissa Länsi-Balkanin maiden ja Turkin kanssa on mitään ainutlaatuista tai historiallisesti kovin käänteentekevää. Laajentumista on aina vastustettu - monista erilaisista, mutta joka laajentumiskierroksella samoista näkökulmista.
Federalistien mielestä monimuotoisempi ja hajautunut jäsenistö estää unionin syventymisen. Toisena porukkana ovat talousskeptikot, jotka vetoavat liian suuriin elintasoeroihin ja siihen, että keskinäinen koheesio pienenisi laajentumisen myötä. Kulttuuri- ja uskontofundamentalistit taas uskovat, että eurooppalainen integraatio on vain kristittyjen keskinäinen kerho. Neljänneksi ovat puhdasoppiset populistit taktikoidessaan ettei kansa pidä muutoksista, eikä siis myöskään laajentumisesta.
Ehdot laajentumisneuvotteluille asettaa vain ja ainoastaan EU. Juuri siksi on tärkeää, että kaikille jäseneksi pyrkiville maille ehdot ovat samat, yhtä löysät tai yhtä tiukat. Yleiset kriteerit, joista sovittiin jo 1990-luvun alussa Kööpenhaminassa, ovat edelleen kaiken pohjana. Tietenkin joustavuutta näihin jäseneksi ottamisen pääkriteereihin voidaan antaa, ja siksi onkin perusteltua, että yksityiskohtaisista ehdoista ???neuvotellaan??? perinpohjaisesti ja molemminpuolista harkintaa käyttäen. Hakijamaan väkiluvulla tai koolla ei kuitenkaan tule olla merkitystä jäseneksi pääsemisessä.
***
Hyvä puoluekokousväki,
Kokoomus on hallituksessa ottanut hienosti vastuuta niin taloudenhoidosta kuin ulko- ja turvallisuuspolitiikankin roolista. Ministerimme ovat puhuneet suoraan niistä asioista, mistä muut ovat hyssytelleet. Entinen meppikollegani, nykyinen ulkoministeri Alex Stubb, on tehnyt upeaa työtä ja ollut mahtava Suomi-kuvan viejä ulkomaille. Myös kotimaan suuntaan hänen avoin ja rehellinen toimintatapansa vaikuttaa siten, että toivottavasti kaikki mystiikka katoaa perinteisesti niin vaietun ja vain harvoille sallitun ulkopoliittisen keskustelun saralla.
Meppiryhmämme on tehnyt hartiavoimin töitä niin parlamentin lainsäädäntötyössä kuin kotimaassa meppikiertueillakin. Toivottavasti edes osa tästä työstä on välittynyt myös teidän tietoisuuteenne, arvoisat puoluekokousedustajat!
Nyt on taas pistettävä uusi vaihde päälle, sillä eurovaalit ovat lähestymässä! On tärkeää, että valmistaudumme hyvällä ehdokaslistalla ja asiapitoisella vaalikampanjalla. Brysselissä tehdään jo täyttä häkää työmaahengessä eurooppalaisen kattopuolueemme EPP:n vaaliohjelmaa ja me kokoomuslaiset olemme vahvasti mukana vaikuttamassa vaalitavoitteisiimme.
Suurimmassa ja vaikutusvaltaisimmassa ryhmässä on mahtava toimia, kun oikeasti tietää, että omilla teoilla on vaikutusta. Joensuuhun kokoontunut Keskustapuolue tuskin voi aivan samaa sanoa omasta eurooppalaisesta kattopuolueestaan...
Euroopassa koolla on merkitystä, kuten tiedämme, ja pienen on hyvä olla osana suurempaa kokonaisuutta. Suurempaa kokonaisuutta, joka rakentaa huomisen Eurooppaa, Toivon Eurooppaa. |
|
| | | Takaisin etusivulle | | |
|
