EU-maista Haagin lapsikaappaussopimukseen kuulumattomiin maihin suuntautuvat lapsikaappaukset ja lapsen luvattomat poisviemiset ovat vaikea kansainvälinen ongelma. Yhtäläisen oikeudellisen mekanismin puuttuessa, saa kaappaajavanhempi ei-sopimusmaassa usein etulyöntiaseman esimerkiksi  kotiinpäin vetävän tuomioistuimen, löyhien matkustusasiakirjojen myöntämisehtojen ja erilailla huoltajuuskysymyksiin ja vanhempien oikeuksiin suhtautuvien käytäntöjen ja lakien ansiosta. Lapsikaappauksen kohdalla kaikkein ongelmallisimpia valtioita ovat Haagin sopimuksen ulkopuoliset maat, sillä näistä on oikeudellisten keinojen puuttuessa lähes mahdotonta saada kaapattuja lapsia palautettua takaisin. Kyseiset maat eivät myöskään yleensä tunnusta ulkomaalaisten tuomioistuinten tekemiä huoltajuuspäätöksiä. Haagin sopimuksen ulkopuolisten maiden kohdalla on kaappausta pelkäävän vanhemman ja lapsen oikeudellinen suoja näin ollen erittäin heikko nykyisen kansainvälisen lain puitteissa.

 

Jotta EU-rajojen ulkopuolelle suuntautuvat lapsikaappaukset saataisiin estettyä, tulisi perustaa EU-alueen kattava, poliisiin ja raja- ja tulliviranomaisten käyttöön tarkoitettu alueen rekisterijärjestelmä. Tähän rekisteriin tulisi kaappausta pelkäävien huoltajien pyynnöstä saada kaikki ne lapset, joiden yllä on ilmeinen kaappausuhka. Rekisterissä tulisi olla muun muassa lasten vuosittain päivitettävät valokuvat, henkilötiedot sekä erityistuntomerkit. Tietojen tulisi säilyä rekisterissä siihen asti, kunnes lapset saavuttavat 16-vuoden iän tai kunnes kaappausta pelkäävä vanhempi katsoo uhkatilanteen väistyneen.

 

 

 

There is a growing need to tackle the problem of international parental child abduction from the European Union to countries that are non-signatories to the Hague Child Abduction Convention. In the absence of international legal safeguards in the non-Hague Convention countries and due to e.g. judicial partiality and different laws and practises with regards to custody, travel and visitation, abducting parents often get away with the kidnapping of their child. Child abductions to the non-Hague Convention countries are particularly difficult since there are no legal structures in place to provide for the return of a child who has been abducted to one of those countries. In addition, non-Hague countries rarely recognise decisions of custody made by foreign courts. Consequently, the left-behind parent and the child have very little protection and recourse under present international law.

 

In order to prevent child abductions to the non-Hague countries beforehand, there is a need to develop an EU-wide information system that allows the competent authorities (e.g. police, immigration and custom officers) in the Member States to obtain information regarding children at risk of abduction. The database shall contain information of those children who have been reported by the parent (or guardian) being at risk of child abduction. The system shall contain information such as personal details, physical characteristics and a photograph of the child in question. This annually updated information shall be kept in the register until the child turns 16 years old or until the parent no longer fears abduction.   

 

<< Takaisin kysymyksiin