Get Flash to see this player.
Etusivu Piia-Noora Mepin työ Kalenteri Kuvagalleria Tiimi Yhteystiedot
Kirjoituksia
Pvm Otsikko
02.05.2005 Jotain mätää EU:ssa - Hopealohi
22.04.2005 Heikkoja signaaleja - Nykypäivä
14.04.2005 Euroopan tulevaisuus on gallien käsissä - Kaleva
07.04.2005 Lottovoittajien maa? - Ylioppilaslehti
01.04.2005 Aikooko hallitus vihdoin noudattaa nykyistä perustuslakia?
18.03.2005 Uutta puhtia pohjoiseen
17.03.2005 Esimerkillistä käytöstä - Ylioppilaslehti
22.02.2005 Globalisaatio jakaa - vai jakaako sittenkään? - Ylioppilaslehti
21.02.2005 Yrittäjyys ei innosta EU:ssa - Yrittäjänaisten lehti
20.02.2005 Lakinaisten lasikatot - Lakimiesuutiset
18.02.2005 Kymmenen vuotta unionissa
18.02.2005 Condien charmi puree - uusi aika alkaa? - Nykypäivä
10.02.2005 Antikapitalistien helvetti - Ylioppilaslehti
04.02.2005 Hallituksen ulkopoliittinen konsensus? - Suomen kuvalehti
21.01.2005 Vakaus- ja kasvusopimus muuttopaineessa? - Kaleva
18.01.2005 Kaikelle on aikansa - Forum24
14.01.2005 Siviilikriisinhallinta on vanha juttu - Nykypäivä
10.01.2005 Se koira älähtää... - Ylioppilaslehti
31.12.2004 Edistys lähtee tosiasioiden tunnustamisesta
17.12.2004 Presidentin valta kaventuu edelleen - Nykypäivä
 
<< Edellinen sivu    Seuraava sivu >>  
   
(Turhan) tärkeä presidentti? - Nykypäivä
16.09.2005

Ministeri Aatos Erkko ehdotti Ilkka-lehden päätoimittaja Kari Hokkasen 60-vuotisjuhlakirjassa, että tasavallan presidentin virka voitaisiin lakkauttaa. Kyseessä ei ollut mikään uusi linjaus Erkon suusta. Totesihan hän jo kuutisen vuotta sitten kommentoidessaan Nikulan perustuslakitoimikunnan esitystä, että ajatus presidentti-instituution poistamisesta on nykydemokratiamme kannalta looginen ehdotus.

Tätä taustaa vasten on helpompi ymmärtää myös arvoisan ministerin viimeaikaiset kannanotot nykyisestä presidentistämme. Jos jossain presidentti Halonen on pärjännyt, hän on puuhasteluillaan kyennyt jättämään sivuraiteille viimeisetkin vahvan presidentti-instituution valtaoikeuksien rippeet, kuten roolin ulko- ja turvallisuuspolitiikan luotsina, ja helpottanut näin erkkolaisen vision läpimenoa. Omaa ulkopoliittista linjaa presidentillämme ei ole, ellei sitten siksi lueta johdonmukaista ulkoministerin epäjohdonmukaistenkin kannanottojen peesailua. Kansakunnan turvallisuuden kannalta olennaisesta turvatakuukysymyksestäkin presidentin kanta on vaihdellut kuin Mäntyniemen illallismenu.

Toisaalta hyvinhän soppaa on onnistuttu hämmentämään ilman voimakasotteista presidenttiäkin. Vanhasen hallituksen kannanotot ovat nimittäin olleet vähintäänkin yhtä sekavia kuin Halosen julkitulot. Suomi tarvitsee ulkopoliittista johtajuutta, mutta kun sitä ei presidentiltä löydy eikä hallitus kanna vastuutaan, kokoomusopposition on täytynyt ottaa päärooli linjan muodostamisessa ja sen eteenpäinviemisessä. Tämä kyllä meille käy.

Suurin epäkohta presidentin valtaoikeuksien osalta on ulkopoliittisen vallankäytön parlamentarisoimisen jääminen edellisessä perustuslainuudistuksessa puolitiehen. Vaikka on kiistatonta, että uusi perustuslaki riisuu presidentin valtaoikeuksia myös ulkopolitiikan saralla ja velvoittaa presidentin yhteistoimintaan hallituksen kanssa valtioneuvostossa, muun muassa EU:n päätöksentekojärjestelmään liittyvää ikuisuusongelmaa huippukokousillallisten kahdesta lautasesta uusikaan valtiosääntömme ei poista.

Vaikkei meidän tarvitse seurata sokeana muuta maailmaa, on huomionarvoista, että Suomi on Ranskan lisäksi ainoa EU-valtio, jossa ulko- ja turvallisuuspolitiikan ylin johto on uskottu hallituksen ulkopuoliselle valtionpäämiehelle. En tiedä, onko tästä järjestelystä ollut Ranskalle hyötyä - epäilen suuresti.

EU:n uusi perustuslaki, joka tulee voimaan muodossa tai toisessa riippumatta viimeaikaisista takelteluista, vie unionin yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa leijonan askeleen eteenpäin. EU-yhteistyön syveneminen tarkoittaa, että tilaa Suomen omalle, unionista riippumattomalle ulkopolitiikalle jää nykyistä vähemmän. Tulevaisuuden Euroopassa nekin asiakokonaisuudet, joita on pidetty presidentin perinteisen ulkopolitiikan ydinalueina, siirtyvät EU:n kautta järjestettäviksi. Ilman perustuslain muutoksiakin presidentin toimivalta on siis edelleen kaventumaan päin.

Erkon utopia menee siis jälleen aimo askeleen kohti toteutumistaan. Oli presidenttinä kuka tahansa.

Piia-Noora Kauppi

Kirjoittaja on valtiosääntöoikeudesta akateemiset opinnäytteensä tehnyt Kokoomuksen eduskuntaryhmän entinen lainsäädäntösihteeri ja EU:n perustuslakikonventin jäsen.
 
Takaisin etusivulle