Get Flash to see this player.
Etusivu Piia-Noora Mepin työ Kalenteri Kuvagalleria Tiimi Yhteystiedot
Kirjoituksia
Pvm Otsikko
02.05.2005 Jotain mätää EU:ssa - Hopealohi
22.04.2005 Heikkoja signaaleja - Nykypäivä
14.04.2005 Euroopan tulevaisuus on gallien käsissä - Kaleva
07.04.2005 Lottovoittajien maa? - Ylioppilaslehti
01.04.2005 Aikooko hallitus vihdoin noudattaa nykyistä perustuslakia?
18.03.2005 Uutta puhtia pohjoiseen
17.03.2005 Esimerkillistä käytöstä - Ylioppilaslehti
22.02.2005 Globalisaatio jakaa - vai jakaako sittenkään? - Ylioppilaslehti
21.02.2005 Yrittäjyys ei innosta EU:ssa - Yrittäjänaisten lehti
20.02.2005 Lakinaisten lasikatot - Lakimiesuutiset
18.02.2005 Kymmenen vuotta unionissa
18.02.2005 Condien charmi puree - uusi aika alkaa? - Nykypäivä
10.02.2005 Antikapitalistien helvetti - Ylioppilaslehti
04.02.2005 Hallituksen ulkopoliittinen konsensus? - Suomen kuvalehti
21.01.2005 Vakaus- ja kasvusopimus muuttopaineessa? - Kaleva
18.01.2005 Kaikelle on aikansa - Forum24
14.01.2005 Siviilikriisinhallinta on vanha juttu - Nykypäivä
10.01.2005 Se koira älähtää... - Ylioppilaslehti
31.12.2004 Edistys lähtee tosiasioiden tunnustamisesta
17.12.2004 Presidentin valta kaventuu edelleen - Nykypäivä
 
<< Edellinen sivu    Seuraava sivu >>  
   
Taistelu roposista - Nykypäivä
30.12.2005

Euroopan unionissa päätettiin viime viikonloppuna budjetista tulevalle seitsenvuotiskaudelle. EU:han on siitä mielenkiintoinen suurvalta, ettei sillä ole verotusoikeutta eikä juuri muitakaan omia tulonlähteitä, vaan koko järjestelmän rahoitus on aika ajoin katkolla. Jäsenvaltiot päättävät yksimielisesti EU:n resursseista ja samassa yhteydessä huolehtivat, että valtaosa rahasta palautuu alue- ja maataloustukina takaisin kansalliseen käyttöön.

Vaikka koko EU:n budjetti on suuruusluokaltaan hyttyssarjaa suhteessa kansalliseen varainkäyttöön, budjettisovun löytäminen 25 jäsenvaltion kesken ei ole ongelmatonta. Kyse on enemmän periaatteista kuin taistelusta todellisista euroista. Luvut vaikuttavat totta kai suurilta, jollei niitä suhteuta mihinkään. Mutta kun tietää, että EU maksaa nettona per suomalainen edelleen alle 21 senttiä päivässä, asia näyttäytyy oikeammassa valossa.

Viime viikonlopun neuvotteluissa jokaista EU-maata edusti yksi ihminen, yleensä pääministeri. Suomi oli kuin paraskin tsaarinvallan jäänne, kaksipäisen kotkan maa, presidentti Tarja Halosen tunkeuduttua väen vängällä neuvottelupöytään, johon hänellä ei kaiken järjen mukaan olisi pitänyt olla mitään asiaa.

Lienee vaalien läheisyys vaikuttanut asiaan. Olen vakuuttunut, että pääministeri Vanhanen ja meidän Sauli Niinistömme olisivat samassa tilanteessa menetelleet toisin ja jättäneet tehtävän suosiolla pääministerille, jolle se perustuslain mukaan kuuluukin. Jälleen kerran saimme kuitenkin esimerkin nykyisen presidenttimme yltiöitsepäisestä luonteesta.

Muutoin elämä huippukokouksissa näyttää kuitenkin helpottuneen suurten jäsenvaltioiden vaalien tuotua pöytään uusia kasvoja ja vahvistaneen vanhojen asemaa. Tunnelma olisi ollut toinen, mikäli nuijan varressa ei olisi ollut aina yhtä taitava pääministeri Tony Blair. Saksassa CDU onnistui puheenjohtajansa Angela Merkelin johdolla palaamaan valtaan. Puolassa taas pääministeriksi nousi Kazimierz Marcinkiewicz, joka oli lähes yhtä innostunut EU:sta kuin kollegani Alex Stubb todetessaan Hesarille, että "tunnen itseni nuorukaiseksi ja voin nyt vain sanoa: jes, jes, jes!".

Erityisesti liittokansleri Merkel osoitti olevansa valtiomiesainesta ja jatkavansa Helmut Kohlin viitoittamalla tiellä. EU:n kunniakansalainen Helmut Kohlhan oli kaudellaan tunnettu siitä, että hän laittoi Euroopan kokonaisedun Saksan kapeiden kansallisten intressien edelle. Ilman Saksan roolia sillanrakentajana sopua tuskin olisi löytynyt.

Rahoitussovun löytyminen oli suuri askel eteenpäin. EU on fiilisorganisaatio, jossa asioiden etenemiseen vaikuttaa millainen tunnelma unionissa vallitsee. Jos saadaan hyvä meininki päälle, hyvät uutiset kasvavat lumipalloefektin lailla ja kun taas menee huonosti pienetkin asiat mättävät. Saavuttaessaan sopuratkaisun budjetista Blair onnistui luomaan unioniin oikean tunnelman ja auttamaan EU:n ylös murheenlaaksosta. Kuten aiemminkin olen Apulantaa lainaten todennut "pohjakosketus suuntamme näyttää". Pohjakosketus on ohitettu ja tästä voidaan mennä vain ylöspäin.
 
Takaisin etusivulle