 |
Kirjoituksia |
|
|
|
| |
|
Asiat ovat niin kuin ne näyttävät olevan? - Nykypäivä
06.06.2008
Politiikan julkisuuskuva ei viime aikoina ole ollut järin mairitteleva. Eihän poliitikkojen yleinen imago koskaan ole mikään erityisen hyvä ollut, mutta useimmilla suomalaisilla lienee kuitenkin ollut sellainen käsitys, että poliittinen järjestelmämme toimii vähintäänkin kohtuullisen asiallisesti.
Olemme muun muassa pitäneet kärkipaikkaa vähiten korruptoituneiden valtioiden listauksissa ja saaneet kehuja avoimesta tiedotuskulttuuristamme. Henkilökohtaisen vaalitavan ansiosta vaalijärjestelmämme on melko avoin ja tasapuolinen eikä esimerkiksi vaalirahoitukseen pitäisi liittyä suuria ylilyöntejä julkisen, verovaroin rahoitettavan puoluetuen takia.
Nyt kuitenkin politiikan julkisuuskuvaa koetellaan - enkä tarkoita ainoastaan viime päivien vaalirahoituskohua vaan jo pidempään jatkunutta suuntausta yksityisyyden rajojen kokeilusta. Onkin paikallaan kysyä, olemmeko sittenkään onnistuneet - hyvistä yrityksistämme huolimatta - pitämään rimaa tarpeeksi korkealla?
Nyt olisikin aika ryhdistäytyä ja palauttaa asiapolitiikan rippeet takaisin julkiseen keskusteluun!
Ensinnäkin poliitikkojen on muutettava asennettaan julkista tiedottamista kohtaan. Sen sijaan, että annetaan niin vähän tietoa kerralla kuin mahdollista ja suhtaudutaan mediaan kuin pahimpaan viholliseen, voisimme kokeilla hieman positiivisempaa ja avoimempaa lähestymistapaa. Poliittinen uutisointi muuttuisi varmasti asiallisemmaksi, jos uutisvälineille kerrottaisiin yhdellä kertaa kaikki olennaiset faktat, jotka ne kuitenkin saavat itsekin ennemmin tai myöhemmin selville. Olisipahan medialla tällöin ainakin vähemmän reposteltavaa!
Toiseksi poliitikkojen on uskallettava puolustaa itse luomaansa järjestelmää - ja samalla myös itseään. Yksityisten tahojen tai yhteisöjen antamassa vaalirahoituksessa ei esimerkiksi ole mitään väärää. Onkin lyhytnäköistä olla kertomatta rahoituslähteitään, koska se herättää vain uusia kysymyksiä. Toisaalta harvalla vaalityötä vähänkään tehneellä on loppujen lopuksi varaa tuomita kanssakilpailijoitaan. Toisin kuin poliittinen selkäranka, luuranko "oman ruumiinsa kaapissa" on kaikilla ihmisyksilöillä - kyse on vain siitä, kuinka pitkälle poliitikkojen läpivalaisu yhteiskunnassa ulotetaan. Nykypäivän politiikassa heitetään liiaksi ensimmäisiä kiviä, mikä pidemmän päälle vie koko järjestelmän kivimyrskyyn.
Kolmanneksi, on osattava erottaa lainsäädännöllä korjattavissa olevat asiat muita toimenpiteitä edellyttävistä tavoitteista,. Lakien voima ei ole rajaton. Sellaista lakia ei ole vielä kirjoitettu, jota kukaan ei olisi rikkonut tai vähintäänkin kiertänyt. Lakeja tärkeämpää on, että elämme avoimessa yhteiskunnassa, jossa kunnioitetaan yksilön vapautta ja vastuuta, vapaata mediaa ja riippumattomia tuomioistuimia sekä myönnetään, että vaaleilla valitut poliitikot ovat ihmisiä - kaikkine inhimillisine vahvuuksineen ja heikkouksineen. Kuten Winston Churchill aikoinaan fiksusti totesi: Democracy is the worst system - except all others. |
|
| | | Takaisin etusivulle | | |
|
