Savon Sanomien ylilyönti
29.01.2008
Savon Sanomilla meni tänään pääkirjoituksessaan vähän överiksi.
Kirjoituksen sanoma oli, että suurimmat jyräävät. Pohjois-Savossa pulmana on vallan jakautuminen sosiaali- ja terveysyhtymän sisällä, EU:ssa se päätoimittajan mukaan on siinä, ettei pienellä maalla ole vaikutusvaltaa. Ainakaan pienen maan mepeillä.
Päätoimittaja viittasi meppien surkeaan vaikutusvaltaan näin: "Neljätoista euroedustajaamme ovat siellä yhtä suuria vallankäyttäjiä kuin Perussuomalaisten kansanedustajat omalla Arkadianmäellämme." Osoittamatta alemmuudentunnetta perussuomalaisia kohtaan, on mielestäni törkeää verrata meppiemme vaikutusvaltaa eduskunnan pienen oppositiopuolueen viiden edustajan vastaavaan. Sitä ei oikein hyvälläkään huumorintajulla voi ymmärtää.
Väite on kohtuuton, varsinkin kun puolet suomalaismepeistä kuitenkin vaikuttaa Euroopan parlamentin pääryhmissä, kokoomuslaiset suurimmassa EPP-ED-ryhmässä ja demariedustajat toiseksi suurimmassa PES-ryhmässä. Mepin jäsenmaalla ei ole juuri merkitystä vaikutusvallan osalta, mutta poliittisen ryhmän vaikutusvallalla on. Parlamentissa ei ole hallitus-oppositio -asetelmaa, joten yksittäisen mepin oma vastuu ja valta voi olla hyvinkin suurta. Jos edustaja on osoittautunut ahkeraksi ja osaavaksi, hän voi esimerkiksi päästä valiokunnassaan esittelijän rooliin, jolloin hän valmistelee lainsäädäntömietintönsä alusta loppuun asti ja hänen kynänjälkensä varmasti näkyy myös lopullisessa lainsäädännössä. Rivimeppikin voi siis vaikuttaa lakien sisältöön enemmän kuin hallituksen ministeri, sillä työskentely neuvostossa on aina ryhmätyötä, kun taas parlamentissa yksittäinen meppi vastaa koko hommasta yksin - tosin yhteistyötä muiden ryhmien varjoesittelijöiden kanssa tiiviisti tehden.
Päätoimittajan väite ei ole myöskään johdonmukainen. Hän kannattaa hallitustenvälistä päätöksentekoa, jossa maat voivat ajaa omia intressejään ja torjua vaikeat ratkaisut veto-oikeudella. Harvoin pieni maa toimii näin - vetoa on käytetty tosi harvoin. Siksi käytännön vaikutusvallan kannalta pienen maan näkökulmasta on nimenomaan tärkeää, että määräenemmistöpäätösten määrä lisääntyy. Pienet ja tietyn intressin omaavat maat voivat tarvittaessa "liittoutua" asiakohtaisesti ja siten saada vaaditun enemmistön aikaiseksi. Määräenemmistöpäätökset tulevatkin lisääntymään Lissabonin sopimuksen myötä kun uusia politiikan aloja siirtyy sen piiriin. Tämä lisää päätöksenteon tehokkuutta ja vähentää mahdollisuutta sooloiluun.
Ikuinen vastakkainasettelu milloin Suomen ja EU:n edun, milloin pienten ja suurten jäsenmaitten edun välillä on turhaa. Vaikka suomalaisena olen tietenkin kiinnostunut suomalaisten etujen ajamisesta, yritän myös tarkastella kokonaisuutta ja nähdä asioita muidenkin vinkkelistä. Aina ei ole helppoa suurillakaan mailla. Esimerkiksi helposti unohtuu, että pienet jäsenmaat ovat yliedustettuina lähes kaikissa toimielimissä.
Päätoimittaja tuntui ilokseni kuitenkin kannattavan ylikansallisen komission asemaa huomauttaessaan, että onneksi suomalainen komissaari on tasavertainen vallankäyttäjä suurten maiden komissaarien kanssa. Näin onkin, riippuen kuitenkin myös komissaarin pääosaston merkittävyydestä. Komissaari saattaa omata sympatioita omaa kotimaatansa kohtaan, muttei hän edusta komissiossa jäsenmaata, vaan ajaa unionin asiaa. Lisäksi vuoden 2014 jälkeen jokaisella maalla ei tule enää olemaan omaa komissaaria. Paikat kiertävät tasapuolisesti pienten ja suurten maiden kesken, joten ei tule olemaan komissiota, jossa istuisi vain suurten maiden edustajia.
Päätoimittajan olisi hyvä muistaa meppien vaikutusmahdollisuuksia vähätellessään, että Lissabonin sopimuksen myötä parlamentin vaikutus lainsäädäntötyössä kasvaa kun parlamentista tulee aidosti tasa-arvoinen lainsäätäjä EU:n neuvoston kanssa. Vuoden 2009 eurovaaleissa valitaan kaikista vaikutusvaltaisin Euroopan parlamentti koskaan. Koska parlamentin valta kasvaa, se lisää myös äänestäjien vaikutusmahdollisuuksia. |
|
