Get Flash to see this player.
Etusivu Piia-Noora Mepin työ Kalenteri Kuvagalleria Tiimi Yhteystiedot
Kirjoituksia
Pvm Otsikko
02.05.2005 Jotain mätää EU:ssa - Hopealohi
22.04.2005 Heikkoja signaaleja - Nykypäivä
14.04.2005 Euroopan tulevaisuus on gallien käsissä - Kaleva
07.04.2005 Lottovoittajien maa? - Ylioppilaslehti
01.04.2005 Aikooko hallitus vihdoin noudattaa nykyistä perustuslakia?
18.03.2005 Uutta puhtia pohjoiseen
17.03.2005 Esimerkillistä käytöstä - Ylioppilaslehti
22.02.2005 Globalisaatio jakaa - vai jakaako sittenkään? - Ylioppilaslehti
21.02.2005 Yrittäjyys ei innosta EU:ssa - Yrittäjänaisten lehti
20.02.2005 Lakinaisten lasikatot - Lakimiesuutiset
18.02.2005 Kymmenen vuotta unionissa
18.02.2005 Condien charmi puree - uusi aika alkaa? - Nykypäivä
10.02.2005 Antikapitalistien helvetti - Ylioppilaslehti
04.02.2005 Hallituksen ulkopoliittinen konsensus? - Suomen kuvalehti
21.01.2005 Vakaus- ja kasvusopimus muuttopaineessa? - Kaleva
18.01.2005 Kaikelle on aikansa - Forum24
14.01.2005 Siviilikriisinhallinta on vanha juttu - Nykypäivä
10.01.2005 Se koira älähtää... - Ylioppilaslehti
31.12.2004 Edistys lähtee tosiasioiden tunnustamisesta
17.12.2004 Presidentin valta kaventuu edelleen - Nykypäivä
 
<< Edellinen sivu    Seuraava sivu >>  
   
Kansallisvaltioiden aikakausi on ohi - Nykypäivä
01.12.2006

Ensi viikolla itsenäinen kansallisvaltio nimeltä Suomi täyttää 89 vuotta. Pitkä itsenäisyyden aika on hieno saavutus, jota sopii juhlia. Samalla on sopiva hetki pohdiskella, mitä on tämän päivän itsenäisyys. Missä on sen pihvi?

Valtiollinen itsenäisyys on sekoitus vapautta ja itsemääräämisoikeutta. Kansallamme ja sen edustajilla on oikeus tehdä valintoja vapaana vieraiden valtojen painostuksesta. Vapaudella tehdä omia valintoja ei kuitenkaan ole suurta merkitystä maailmassa, jossa valinnanmahdollisuutemme yksittäisenä valtiona koko ajan kapenevat. Osa asioista on lipunut Suomen ulottumattomiin. Siksi olemme vapaasta tahdostamme hakeutuneet mukaan erilaisiin kansainvälisiin yhteisöihin, jotka pystyvät palauttamaan meille kansallisvaltiolta kadonnutta vaikutusvaltaa.

On tervettä, ettei itsenäisyytemme enää ole kiinnittynyt pelkästään kansallisvaltioon. Vaikka kansallisvaltiot vielä tänä päivänä ovat kansainvälisen järjestyksen muodollisia toimijoita ja niihin liittyy monia sosiaalisen, kielellisen ja kansallisen yhteenkuuluvuuden tunteita, reaalimaailmassa valta on pitkälti siirtynyt valtioiden yhteenliittymille kuten EU:lle. Perinteisten kansallisvaltioiden aikakausi on auttamattomasti ohi. Oli aika, jolloin kansallisvaltioita ei vielä ollut ja tulossa on aika, jolloin niitä ei enää nykymuotoisina ole.

Kansallisvaltiot muodostettiin aikoinaan välineeksi saavuttaa tietyt tavoitteet; turvaamaan rauha, vakaus ja kaupankäynti. Kansallisvaltiot eivät kuitenkaan lopettaneet sotia, vaan pikemminkin pikkumaisten monarkkien ???perheriidat??? yltyivät usein valtioiden välisiksi konflikteiksi. Kansallisvaltioiden mahti alkoikin rapautua sotien vähentyessä ja klassisen liberalismin oppien levitessä valtioeliittien ymmärrettyä, että valtiorajoilla oli myös haittapuolensa. Rajat, jotka aikaisemmin olivat turvanneet vakautta muodostuivat esteeksi vaurauden ja sen mukanaan tuomien mahdollisuuksien kasvulle.

Aivan samat motiivit olivat eurooppalaisen yhdentymisen ensiaskelten taustalla. Maailmansotien raunioittaman mantereen tavoitteena oli rauha, mutta samalla yhteistyötä siivitti tarve vaurastua ja lisätä hyvinvointia. Tämä voitiin saavuttaa vain poistamalla esteitä keskinäiseltä taloudelliselta toiminnalta.

Olennaisin syy yhteisöllisen, jaetun suvereniteetin, nousulle on kuitenkin muualla kuin taloudessa. Yksikään maa ei enää halua olla kuin Atlas-jumala, joka kantaa koko maapalloa käsillään. Vastuuta globaalissa maailmassa on helpompi kantaa yhdessä.

Suomi on mukana EU:ssa lisätäkseen valinnanmahdollisuuksiaan. Kyse ei ole hurmahengestä tai epäisänmaallisesta naivismista, vaan parhaasta olemassa olevasta tavasta varmistaa Suomen itsenäisyys. Kuten presidentti Ahtisaari valtiovierailullaan Virossa kesäkuussa 1994 totesi: ???Eurooppa on vääjäämättä muuttumassa suurvaltojen dominoimasta maanosasta yhteistyön maanosaksi. Tässä Euroopassa ei ole suuria eikä pieniä valtioita, vaan ainoastaan yhteistyöhön kykeneviä ja siihen kykenemättömiä valtioita.??? Itsenäisen Suomen on myös jatkossa kuuluttava tuohon kykenevien joukkoon.
 
Takaisin etusivulle