Jäät sulavat Atlantissa - Nykypäivä
03.08.2007
Olin pari viikkoa sitten europarlamentin työmatkalla Washingtonissa. Vaalikuume nousee, vaikka maan presidentinvaaleihin on aikaa vielä lähes puolitoista vuotta.
Viime vuodet ovat olleet vaikeita Yhdysvaltojen ja EU:n suhteille. Afganistanin ja Irakin sodat, taistelu terrorismia vastaan, ilmastonmuutos sekä maailmankaupan vapauttamisneuvottelujen takkuilu ovat aiheuttaneet päättäjille päänvaivaa. Bushin voimapolitiikka ei aina ole saanut ymmärrystä Euroopassa, ja Yhdysvaltojen on ollut vaikea seurata sisäisten uudistustensa kanssa painiskelevan EU:n liikkeitä.
Euroopassa tilanne näyttää jo paremmalta. Angela Merkel sai Saksan EU-puheenjohtajuuskaudella eteenpäin monta molemmille tärkeää aloitetta, ei vähiten markkinoiden vapauttamisen saralla. Amerikkalaisen Center for Strategic Intelligence Studies'n Eurooppa-johtaja Julianne Smithin mukaan eräs syy jäiden sulamiseen EU:n ja USA:n väliltä piilee Merkelin ja Bushin hyvissä henkilökemioissa. On mielenkiintoista nähdä, kuinka hyvää pataa syksyllä 2008 EU:ta johtava Ranskan Nicolas Sarkozy Valkoisen talon kanssa on.
Ensi vuodesta on tulossa kuitenkin haastava. Jopa Bushin tukijat Washingtonissa näkevät, että presidentti on jo rampa ankka. Senaatissa yhä useampi republikaani vaatii joukkoja pois Irakista ja edustajainhuone blokkaa järjestelmällisesti Bushin hallinnon ehdotukset. Heinäkuussa hallinto vielä selvisi, mutta monien tapaamiemme senaattorien mukaan syksyllä senaatti äänestää vetäytymisen puolesta.
Irakin sota määrittelee nyt kaikkea politiikkaa USA:ssa. Tätä voisi verrata Vietnamin sodan aiheuttamaan sisäpoliittiseen tilanteeseen vuonna 1968. Erona on kuitenkin, että Lyndon B. Johnson halusi irti epätoivoiseksi kääntyneestä sodasta. Bush uskoo yhä aidosti, että Yhdysvallat voi vielä ???voittaa sodan???, eli saada sisällissodan lopetettua ja demokraattisen hallinnon pystyyn.
Vaikka vetäytyminen aloitettaisiin jo ensi vuonna, Washingtonin sisäpiireissä arvellaan, että seuraavan presidenttikauden lopussakin Irakissa on edelleen 50 - 60 000 amerikkalaista sotilasta. Vetäytyminen maksaa ihmishenkiä, mikä on kaikkien koalitiovoimien ongelma. Panokset ovat kovat. Jos Irakin sota päättyy lännen mahalaskuun, Irakiin voi nousta Iranin tuella Taleban-tyylinen fundamentalistihallinto.
USA seuraa nyt tiiviisti, miten EU kokee Irakin ja Afganistanin tilanteet. Moni EU:n jäsenvaltio vetää joukkojaan Irakista, mikä vaikeuttaa maan vakauttamista. Afganistanissa toivoa on enemmän ja EU:n sitoutuminen on myös suurempaa. Maa ei kuitenkaan ole vielä valmis jäämään omilleen. Suomellakaan ei ole syytä jäädä tässä sivuraiteelle.
Bushin kauden päättyminen tuonee lyhyen kuherruskuukauden transatlanttisiin suhteisiin. Kaikkia hiertymäkohtia se ei silti poista. Anti-Bushismi on kääntynyt myös laajemmin antiamerikkalaisuudeksi. Pew Global Attitudes Surveyn mukaan eurooppalaisten asenteet Amerikkaa kohtaan ovat olleet laskussa koko 2000-luvun. Ainoa maa, jonka usko USA:n kykyyn näyttää johtajuutta geopolitiikassa on kasvanut, on Venäjä.
Nyt meidän on EU:ssa seurattava tarkasti, millaista ulkopolitiikkaa USA:n presidenttiehdokkaat kampanjoissaan maalailevat. Yhteisten kantojen olisi hyvä olla valmiina, kun uusi hallinto astuu remmiin. |
|
