Lisää euroskeptikkoja parlamenttiin?
05.09.2007
Lisää euroskeptikkoja parlamenttiin? Kölnin Max Planck -instituutin asiantuntijat ennustavat, että tulevissa Euroopan Parlamentin vaaleissa kesäkuussa 2009 valitaan entistä enemmän euroskeptisiä parlamentaarikkoja. Asiantuntijoiden mielestä tulevaisuudessa äänestäjät eivät tee äänestyspäätöstä niinkään kotimaan politiikan perustein, vaan integraatioon suhtautumiseen pohjautuen.
Sinänsä on hyvä asia, että EU-vaaleissa äänestetään EU:n kehitykseen liittyvien mielipiteiden pohjalta sen sijaan, että keskityttäisiin kotimaan politiikkaan. Surullisena muistelen, kuinka perustuslakikansanäänestyksissä Ranskassa ja Hollannissa sisäpolitiikka ja tyytymättömyys hallitukseen taisivat olla pääsyyt ei-kantojen voittoihin, eikä itse perustuslaillinen sopimus. Mutta huolestuttavaa on, että kun kansalliset hallitukset ovat etsimässä konsensusta EU:n tulevaisuudesta ja näkevät unionin hyvänä keinona vastata maailman haasteisiin ja luoda vaurautta ja vakautta, ovat EU-vastustajat nostamassa päätään Euroopan parlamentissa. Parlamentista tulee siten helposti paikka, jossa räksytetään hallitusten toimille ja populistimepit syyttävät EU:ta kaikesta maailman pahuudesta. Tämä ei ole rakentavaa politiikkaa, vaan päinvastoin hajottaa yhteisiä tavoitteita. Jos euroskeptisten puolueiden määrä nousee parlamentissa, kuka sitten haluaa olla rakentamassa yhteistä Eurooppaa? Kun päinvastoin pitäisi siirtyä suurempiin kokonaisuuksiin ja ymmärtää, että tarvitsemme toisiamme yhä enemmän ja että yksin emme enää pärjää.
Tutkijoiden mukaan tulevaisuudessa yhä enemmän Euroopan parlamentin vaalit nähdään kansalaisten keskuudessa enemmänkin protestin väylänä, koska hallitukset tuntuvat kansalaisista liian EU-myönteisiltä. Kuitenkin valtioiden päämiehiltä tarvitaan sitä kuuluisaa poliittista johtajuutta - heillä pitää olla visionäärisyyttä ja kykyä nähdä hieman pidemmälle eikä mennä sen mukaan, mikä sattuu kulloinkin olevan kansalaisten suosiossa ja mitä gallupit kertovat. Usein ministerit ja valtionpäämiehet joutuvat tekemään kansalaisten silmissä poliittisesti epäsuosittuja päätöksiä, jotta asioita saadaan eteenpäin. On todella suuri vaara, että meppiehdokkaat käyttävät tätä tulevaisuudessa hyväkseen.
Huolestuttavaa on myös äänestysaktiivisuuden lasku. Parlamentti on valittu suorilla kansanvaaleilla vuodesta 1979 lähtien, jolloin äänestysprosentti oli 63 % ja vuonna 2004 se oli vain 45,6 %. Toki äänestysaktiivisuus on laskenut kaikissa muissakin vaaleissa, joten syytä pitänee etsiä yleisesti demokraattisen päätöksenteon haasteesta, eikä niinkään syyttää EU:ta. Kansalaisten saattaa olla myös vaikeaa havaita eroja eri puolueiden EU-politiikan välillä, minkä vuoksi onkin erityisen tärkeää keskittyä vaalikampanjoissa asian puhumiseen kurkkudirektiivien ja unionin lokaamisen sijaan. |
|
