Euroviisuhuuma
08.05.2007
Olen ollut euroviisufani aina. Muistan jo ihan pikkutyttönä, että euroviisuilta oli jotain spesiaalia. Vanhemmatkin antoivat valvoa aina pisteidenlaskun päättymiseen saakka, mikä tuntui pikkuneitinä upealta. Usein kylässä oli myös paras tyttökaveri, jonka kanssa lattialle rakennetulla siskonpetillä kiherrettiin viisujen suurimmille ylilyönneille.
Ennen VHS-videonauhurin rantautumista kotiimme YLEn radiokanavalta nauhoitin C-kasetille suoran lähetyksen ja kasettia kuunneltiin koko vuosi, etenkin automatkoilla ja myöhemmin ekoilla ihkaomilla Sony Walkmaneilla. Monet euroviisut ovat oikeesti ihan huippubiisejä, kuten esim. Italian edustusbiisi Gente di Mare vuodelta miekka ja kivi.
Nuoruudessa euroviisuista on monta hauskaa muistoa. Jasminen ollessa lavalla, olin Norjassa kansainvälisessä nuorkonservatiivien kokouksessa, jonka iltajuhlissa katsoimme kisoja. Myötätuntoa tuli aina Etelä-Amerikasta asti... Kun EuroNews etsi meppejä laulamaan lempiviisuaan televisioon europarlamentin käytävillä, arvaa kuka lähti viivalta luikauttamaan Linnun ja lapsen eurooppalaisille tv-katsojille? Myös Lauran Addicted to youta muistan esittäneeni omissa polttareissani joukolle Kauppatorin lokkeja kesällä 2002....
Aikuisiällä into on ehkä välillä hieman horjunut. Paras ystävä on tosin edelleen kehissä mukana ja aina valmis euroviisufanitukseen. Olemme saaneet jopa aviomiehemme innostumaan euroviisutohinasta jonkun verran. Maciinikin piti asentaa Windows Media Player ihan vain sen takia, että saimme porukalla yhden yön viihdytettyä itseämme katsomalla esikatseluvideoita kannettavalla. |
|
