Get Flash to see this player.
Etusivu Piia-Noora Mepin työ Kalenteri Kuvagalleria Tiimi Yhteystiedot
Lisää päivän vihastuksia
Pvm Otsikko
29.01.2008 Savon Sanomien ylilyönti
28.01.2008 Julma murha
25.01.2008 Historian suurin diileripetos
23.01.2008 EU:lla ei roolia keskustelussa maailmantaloudesta?
22.01.2008 Valko-Venäjän mielivalta
21.01.2008 Huoli Itämerestä syvenee
18.01.2008 Koulupudokkaiden määrän kasvu
17.01.2008 Serbian synnit
16.01.2008 Suomen lobattava lisäysvelvoitteet alemmaksi!
14.01.2008 Etyjin haasteet
11.01.2008 YK:n maine koetuksella
10.01.2008 Pimeyttä rakennusalalla
09.01.2008 Koulujen kielitarjonta huolettaa
07.01.2008 Usko hallitukseen hiipunut
04.01.2008 Iowan esivaalit
20.12.2007 Pusukielto?
19.12.2007 Belgian touhu
17.12.2007 Vankien seksuaalinen hyväksikäyttö USA:ssa
14.12.2007 Naisiin kohdistuva väkivalta
12.12.2007 UPIn Nato-raportin valitettava lipsahdus
 
<< Edellinen sivu    Seuraava sivu >>  
   
Suomalaiset eivät enää jaksa poimia mansikoita
11.06.2007

Joukko suomalaisia mansikanviljelijöitä sekä Suonenjoen kunnanjohtaja tekivät vastikään rekrytointimatkan Venäjälle, jolla yritettiin löytää poimijoita suomalaisille mansikkapelloille. Suomesta ei kuulemma saa kuin hyvin nuoria poimijoita, jotka eivät jaksa tehdä töitä täysi-ikäisten lailla eivätkä muutenkaan suostu esimerkiksi sateella pelloille. On ikävää, että meillä ollaan ajauduttu tähän. Toista se oli ennen. Lähes kaikki ahkerat nuoret niin maalta kuin kaupungista olivat ainakin kokeilleet marjanpoimijan vaativaa "uraa". Kaikki eivät kovaa työtä jaksaneet. Olin itse neljänä kesänä Suonenjoella kesätöissä, joten tiedän mistä puhun. Joka vuosi mukana oli lusmuilijoita, jotka tulivat mansikkatilalle vain tapaamaan aikaa. Eihän urakkapalkkasysteemissä sillä tavalla tienaa! Mansikanpoiminta on rankkaa ja etenkin sadesäällä kuraliejussa, selkä vääntyneenä ja jalat tönkköinä touhutessa, huumori ei aina ollut kovin herkässä. Tai siis useimmiten juuri silloin poimijoiden huumoria kysyttiin. Nuo Suonenjoen kesät ovat kuitenkin kaltaiselleni kaupunkilaistytölle edelleen kultareunaisia muistoja. Sain elinikäisiä ystäviä ja sidokset vanhoihin ystäviin vahvistuivat. Ymmärrän myös tänä päivänä poliittisissa tehtävissäni vähän enemmän, millaista elämä maaseudulla on ja kuinka ahkeria ihmisiä Suomessa on. Kokemuksesta on ollut pelkkää plussaa. Omatkin lapseni laitan varmasti ainakin kokeilemaan tällaista ruumiillista työtä. Tulkoot sitten maitojunalla takaisin, jos äidin kokemukset eivät lapsilla toistu
 
Takaisin etusivulle