Get Flash to see this player.
Etusivu Piia-Noora Mepin työ Kalenteri Kuvagalleria Tiimi Yhteystiedot
Lisää päivän vihastuksia
Pvm Otsikko
28.05.2007 Päivähoitomaksuuudistuksesta liikkuvat väärät käsitykset
25.05.2007 Ahdistussukupolven naiset
24.05.2007 Rypälepommit
23.05.2007 Venäjä ei luovuta Litvinenkon murhaepäiltyä oikeudenkäyntiin
22.05.2007 Suomelle langettavia tuomioita ihmisoikeustuomioistuimesta
21.05.2007 Ihmiskauppa
17.05.2007 Ei New Yorkissa voi vihastuttaa mikään
16.05.2007 Seraphim Falls
15.05.2007 Transatlanttiset suhteet
14.05.2007 Venäjä palaa Siperian ylilentomaksuihin
10.05.2007 Kiinan hallitus painostaa Belgian hallitusta perumaan Dalai Laman tapaamiset
09.05.2007 Lasten korvatulehdus
08.05.2007 Euroviisut
07.05.2007 Iran ei aio luopua ydin(ase)ohjelmastaan
04.05.2007 TV-ongelmat
03.05.2007 Viron ja Venäjän kiista vain pahenee
02.05.2007 Poliisi pidätti mielenosoittajia Turkissa
 
<< Edellinen sivu    
   
Suomalaiset eivät enää jaksa poimia mansikoita
11.06.2007

Joukko suomalaisia mansikanviljelijöitä sekä Suonenjoen kunnanjohtaja tekivät vastikään rekrytointimatkan Venäjälle, jolla yritettiin löytää poimijoita suomalaisille mansikkapelloille. Suomesta ei kuulemma saa kuin hyvin nuoria poimijoita, jotka eivät jaksa tehdä töitä täysi-ikäisten lailla eivätkä muutenkaan suostu esimerkiksi sateella pelloille. On ikävää, että meillä ollaan ajauduttu tähän. Toista se oli ennen. Lähes kaikki ahkerat nuoret niin maalta kuin kaupungista olivat ainakin kokeilleet marjanpoimijan vaativaa "uraa". Kaikki eivät kovaa työtä jaksaneet. Olin itse neljänä kesänä Suonenjoella kesätöissä, joten tiedän mistä puhun. Joka vuosi mukana oli lusmuilijoita, jotka tulivat mansikkatilalle vain tapaamaan aikaa. Eihän urakkapalkkasysteemissä sillä tavalla tienaa! Mansikanpoiminta on rankkaa ja etenkin sadesäällä kuraliejussa, selkä vääntyneenä ja jalat tönkköinä touhutessa, huumori ei aina ollut kovin herkässä. Tai siis useimmiten juuri silloin poimijoiden huumoria kysyttiin. Nuo Suonenjoen kesät ovat kuitenkin kaltaiselleni kaupunkilaistytölle edelleen kultareunaisia muistoja. Sain elinikäisiä ystäviä ja sidokset vanhoihin ystäviin vahvistuivat. Ymmärrän myös tänä päivänä poliittisissa tehtävissäni vähän enemmän, millaista elämä maaseudulla on ja kuinka ahkeria ihmisiä Suomessa on. Kokemuksesta on ollut pelkkää plussaa. Omatkin lapseni laitan varmasti ainakin kokeilemaan tällaista ruumiillista työtä. Tulkoot sitten maitojunalla takaisin, jos äidin kokemukset eivät lapsilla toistu
 
Takaisin etusivulle