Get Flash to see this player.
Etusivu Piia-Noora Mepin työ Kalenteri Kuvagalleria Tiimi Yhteystiedot
Lisää päivän vihastuksia
Pvm Otsikko
10.09.2007 Schröderin totaalinen suomettuneisuus
07.09.2007 Tyttöjen ympärileikkaukset
06.09.2007 Kauhistuttavat insuliinisurmat
05.09.2007 Lisää euroskeptikkoja parlamenttiin?
04.09.2007 Alaikäisten aselupiin rajoituksia?
03.09.2007 Euroopan AY-liikkeen ryhdittömyys
31.08.2007 Mustasaaren tarhaisku
30.08.2007 Kiina ei edelleenkään ota immateriaalioikeuksia vakavasti
19.07.2007 Irakin sota on halvaannuttanut koko USAn
17.07.2007 Serbia ja Venäjä Kosovo-kysymyksessä
16.07.2007 Kiinan orjatyöskandaali
13.07.2007 Kosovosta ei vieläkään ratkaisua
12.07.2007 Al-Qaida
11.07.2007 Kansanmurhan vuosipäivä
10.07.2007 USAn korkein oikeus entistä vanhoillisemmaksi
09.07.2007 Väärät tulkinnat EU:n työoikeuden vihreästä kirjasta
06.07.2007 Hukkumiskuolemat
05.07.2007 SDP:n kaksinaismoralismi
04.07.2007 Liian korkea tai matala koulutus vaikuttaa sukupuolten välisiin palkkaeroihin
03.07.2007 Tällaisena aurinkoisena kesäpäivänä ei vihastuta eikä harmita yhtikäs mikään.
 
<< Edellinen sivu    Seuraava sivu >>  
   
Suomalaiset eivät enää jaksa poimia mansikoita
11.06.2007

Joukko suomalaisia mansikanviljelijöitä sekä Suonenjoen kunnanjohtaja tekivät vastikään rekrytointimatkan Venäjälle, jolla yritettiin löytää poimijoita suomalaisille mansikkapelloille. Suomesta ei kuulemma saa kuin hyvin nuoria poimijoita, jotka eivät jaksa tehdä töitä täysi-ikäisten lailla eivätkä muutenkaan suostu esimerkiksi sateella pelloille. On ikävää, että meillä ollaan ajauduttu tähän. Toista se oli ennen. Lähes kaikki ahkerat nuoret niin maalta kuin kaupungista olivat ainakin kokeilleet marjanpoimijan vaativaa "uraa". Kaikki eivät kovaa työtä jaksaneet. Olin itse neljänä kesänä Suonenjoella kesätöissä, joten tiedän mistä puhun. Joka vuosi mukana oli lusmuilijoita, jotka tulivat mansikkatilalle vain tapaamaan aikaa. Eihän urakkapalkkasysteemissä sillä tavalla tienaa! Mansikanpoiminta on rankkaa ja etenkin sadesäällä kuraliejussa, selkä vääntyneenä ja jalat tönkköinä touhutessa, huumori ei aina ollut kovin herkässä. Tai siis useimmiten juuri silloin poimijoiden huumoria kysyttiin. Nuo Suonenjoen kesät ovat kuitenkin kaltaiselleni kaupunkilaistytölle edelleen kultareunaisia muistoja. Sain elinikäisiä ystäviä ja sidokset vanhoihin ystäviin vahvistuivat. Ymmärrän myös tänä päivänä poliittisissa tehtävissäni vähän enemmän, millaista elämä maaseudulla on ja kuinka ahkeria ihmisiä Suomessa on. Kokemuksesta on ollut pelkkää plussaa. Omatkin lapseni laitan varmasti ainakin kokeilemaan tällaista ruumiillista työtä. Tulkoot sitten maitojunalla takaisin, jos äidin kokemukset eivät lapsilla toistu
 
Takaisin etusivulle