Ahdistussukupolven naiset
25.05.2007
Luen eilisillan lennolla Frankfurtista kotimaahan jutun Meidän perhe -lehdestä, jossa kerrotaan 30-40 -naisten ja erityisesti pienten lasten äitien ahdistuksesta (MP 5/2007, "Kun tehotytöt romahtivat"). Jutun kuva kolmen tavallisen suomalaisnaisten arjesta koskettaa. Yksi masentuu, toinen uupuu ja kolmas sotkee avioliittonsa sivusuhteella. Artikkelissa ei todellakaan anneta mitään kaunistelevaa käsitystä ruuhkavuosiaan elävien naisten elämästä.
Erityisesti tilastot ja tutkimustulokset ovat kaameita. Seitsemän kymmenestä englantilaisnaisesta on menettänyt uskonsa hyvään elämään, jossa yhdistyisi onnistuneesti ura ja perhe. Kansanterveyslaitoksen tutkimuksessa on todettu 30-44 -vuotiaiden naisten olevan Suomen masentunein ryhmä.
Suurin osa avioeroista tapahtuu nelikymppisille, kahden suhtpienen lapsen vanhemmille. Yhä useampi avioliitto on ns. kulissi; halutaan tarjota lapsille ehjä koti hinnalla millä hyvänsä. Suuri osa suomalaisnaisista on niin riippuvaisia miestensä palkoista, että jäävät ongelmalliseksi kokemaansa parisuhteeseen rahan takia.
Juttu mietityttää vielä pitkän aikaa. Olen parhaillaan valmistelemassa mietintöä EU:n tasa-arvotilanteesta naisten oikeuksien valiokunnalle. Pitäisiköhän mietintöön ympätä jotain myös tunne-elämästä ja tasa-arvoisesta oikeudesta mielenterveyteen? |
|
