Get Flash to see this player.
Etusivu Piia-Noora Mepin työ Kalenteri Kuvagalleria Tiimi Yhteystiedot
Kirjoituksia
Pvm Otsikko
04.04.2008 Rahoitusmarkkinat yhdentyvät - seuraako markkinavalvonta? - HS
28.03.2008 Kiina herättää kysymyksiä - Kaleva
07.03.2008 Naisten päivästä tarpeeton! - Nykypäivä
29.02.2008 Balkanin eurooppalainen tulevaisuus - Kaleva
01.02.2008 Herää jo, Eurooppa! - Kaleva
04.01.2008 EU kasvaa - teho paranee - Kaleva
20.12.2007 Laajentumisesta puhtia päätöksentekoon - Nykypäivä
30.11.2007 Voiko avoimuutta olla liikaa? - Kaleva
27.11.2007 Työlle tekijöitä - Forum24
22.11.2007 Suomen vaikutusvalta EU:ssa - Hopealohi
16.11.2007 Sarkozy lähtötelineissä - Nykypäivä
02.11.2007 Kansallinen etumme ja EU - Kaleva
19.10.2007 Kiltit Kärsivät? - Nykypäivä
05.10.2007 Kansanvalta yksinvaltiaan vankina? -Kaleva
03.10.2007 Puolan tuittuilu ja Suomen sokerinviljely - Lapin radio
30.09.2007 Globaalit ongelmat vaativat globaalia demokratiaa - Aamulehti
21.09.2007 Belgium-- A Paradox beyond Politics - Helsinki Times
14.09.2007 Stevensille pitkää ikää - Nykypäivä
07.09.2007 Nurkkakuntaisuus heitettävä nurkkaan - Kaleva
03.09.2007 The bright future of globalisation - SME Entrepreneur
 
<< Edellinen sivu    Seuraava sivu >>  
   
Presidentin valta kaventuu edelleen - Nykypäivä
17.12.2004

Pääministeri Vanhanen sanoi Jyväskylässä pari viikkoa sitten, että "presidentti johtaa perinteistä ulkopolitiikkaa ja pääministeri EU-politiikkaa". Lausunto on kummallinen. Rajaa perinteisen ulkopolitiikan ja EU:n ulkopolitiikan välille on mahdotonta vetää. Väitteet siitä, että suhteet EU:n ulkopuolisiin maihin olisivat "perinteistä ulkopolitiikkaa", jonka osalta päävastuu on valtioneuvoston kanssa yhteistoiminnassa toimivalla presidentillä, ei enää pidä paikkansa.

EU:ssa viitoitetaan yhä enemmän kantoja myös suurvaltasuhteista ja yhteiset linjaukset sitovat Suomea siinä missä muitakin unionivaltioita. EU:n jäsenillä on velvollisuus kahdenvälisessä yhteydenpidossaan kolmansiin maihin noudattaa EU:n linjauksia.

Tulevaisuudessa nekin asiakokonaisuudet, joita on pidetty presidentin perinteisen ulkopolitiikan ydinalueina, siirtyvät unionin kautta järjestettäviksi. Viittaan tällä mm. turvallisuuspoliittisiin ratkaisuihimme ja edustautumiseemme kansainvälisissä järjestöissä kuten YK:ssa.

Unionin perussopimukset edellyttävät toimintaa EU:n kautta. Toinen asia on pohtia, ottavatko kaikki unionin jäsenvaltiot nämä velvoitteensa yhtä vakavasti ja kuinka paljon "sooloilua" esiintyy. Tässä EU:lla on vielä paljon parannettavaa. Jos yhteinen ulkopolitiikka ei ole uskottavaa, kolmannet maat käyttävät hyväkseen eripuraa ja jopa lietsovat sitä kannanotoilla, joita olemme viime aikoina kuulleet mm. venäläisdiplomaateilta.

Suomen perustuslaki asettaa erityisiä haasteita osallistumisellemme EU:n tahtotilan määrittämiseen. Suomi on Ranskan lisäksi ainoa EU-valtio, jossa ulko- ja turvallisuuspolitiikan ylin johto on uskottu hallituksen ulkopuoliselle valtion päämiehelle. Vaikka uusi perustuslaki riisuu presidentin valtaoikeuksia ulkopolitiikassa, ei uusikaan valtiosääntömme poista ikuisuusongelmaa huippukokousillallisten kahdesta lautasesta.

Perustuslain myötä EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikka ottaa aimo harppauksen. Hallituksen ja pääministerin asema korostuu entisestään. Olisikin toivottavaa, että uudistusten myötä tarve presidentin osallistumiselle Eurooppa-neuvoston kokouksiin poistuisi kokonaan.

Tilaa Suomen omalle, unionista riippumattomalle ulkopolitiikalle jää nykyistä vähemmän. Samalla presidentin valta kaventuu entisestään. Sekin vähä, missä presidentillä edelleen on rooli, on parlamentaarisen vastuun piirissä. Tasavallan presidentin puheet ja "vieraille valtioille tehdyt ilmoitukset" sitovat Suomea. Presidentti voi pelkällä puheellaan sitoa valtion kansainvälisoikeudellisesti ilman erityistä mandaattia. Jotta perustuslakimme henki toteutuisi, presidentti ei voi siis pitää edes poliittisia linjapuheita ilman hallituksen osallistumista tai vähintään ennakoivaa tietoisuutta keskeisistä kysymyksistä kuten Kimmo Sasi ajankohtaisellaan kysymyksellään teki selväksi.

Kirjoittaja on Kokoomuksen europarlamenttiryhmän puheenjohtaja, joka toimi Suomen nykyistä perustuslakia valmisteltaessa eduskuntaryhmän valtiosääntöjuristina.
 
Takaisin etusivulle