Get Flash to see this player.
Etusivu Piia-Noora Mepin työ Kalenteri Kuvagalleria Tiimi Yhteystiedot
Kirjoituksia
Pvm Otsikko
04.04.2008 Rahoitusmarkkinat yhdentyvät - seuraako markkinavalvonta? - HS
28.03.2008 Kiina herättää kysymyksiä - Kaleva
07.03.2008 Naisten päivästä tarpeeton! - Nykypäivä
29.02.2008 Balkanin eurooppalainen tulevaisuus - Kaleva
01.02.2008 Herää jo, Eurooppa! - Kaleva
04.01.2008 EU kasvaa - teho paranee - Kaleva
20.12.2007 Laajentumisesta puhtia päätöksentekoon - Nykypäivä
30.11.2007 Voiko avoimuutta olla liikaa? - Kaleva
27.11.2007 Työlle tekijöitä - Forum24
22.11.2007 Suomen vaikutusvalta EU:ssa - Hopealohi
16.11.2007 Sarkozy lähtötelineissä - Nykypäivä
02.11.2007 Kansallinen etumme ja EU - Kaleva
19.10.2007 Kiltit Kärsivät? - Nykypäivä
05.10.2007 Kansanvalta yksinvaltiaan vankina? -Kaleva
03.10.2007 Puolan tuittuilu ja Suomen sokerinviljely - Lapin radio
30.09.2007 Globaalit ongelmat vaativat globaalia demokratiaa - Aamulehti
21.09.2007 Belgium-- A Paradox beyond Politics - Helsinki Times
14.09.2007 Stevensille pitkää ikää - Nykypäivä
07.09.2007 Nurkkakuntaisuus heitettävä nurkkaan - Kaleva
03.09.2007 The bright future of globalisation - SME Entrepreneur
 
<< Edellinen sivu    Seuraava sivu >>  
   
Kaikelle on aikansa - Forum24
18.01.2005

Euroopan unionin historiassa on asioita, jotka toistuvat toistumistaan. Ne ovat yhtä vanhoja tai yhtä nuoria kuin unioni itse. Ilman näitä ominaisuuksiaan unioni ei olisi kehittynyt sellaiseksi kuin se tänään on.

Yksi mielenkiintoisimmista EU:n "luonteenpiirteistä" on kaksijakoinen suhtautuminen erilaisiin määräaikoihin. EU:n ylintä päätöksentekovaltaa käyttävät jäsenvaltiot ovat sekä lapsellisen ihastuneita asettamaan itselleen aikatavoitteita että surullisen kuuluisia siitä, miten vähemmän kunnianhimoisetkin deadlinet kyetään ylittämään.

EU tarvitsee määräaikoja. Se on suorastaan riippuvainen niistä. Entinen komission puheenjohtaja Jacques Delors on todennut, että EU voi mennä eteenpäin vain kahta tietä: joko kriisien tai määräaikojen kautta. Useimmiten ennalta suunniteltu aikataulu on näistä kahdesta se kivuttomampi vaihtoehto.

Ehkäpä paras esimerkki määräaikojen voimasta on yhteisvaluutta euro. 1970-luvun alussa integraatio oli syvässä kriisissä. Ranska boikotoi neuvoston kokouksia harjoittaen ns. tyhjän tuolin politiikkaa. Thatcher neuvotteli liittymissopimuksesta vaatien tiukkoja ehtoja mukaantulolleen. ??ljykriisi heikensi taloutta.

Näihin aikoihin muutamat visionääriset poliitikot tapasivat Strasbourgin kuuluisassa Crocodile-ravintolassa ja saivat hurjan ajatuksen: Euroopalla pitäisi olla yhteinen raha! Jotta tähän tavoitteeseen päästäisiin, perussopimuksen neljän perusvapauden pitäisi täysimääräisesti toteutua. Tavaroiden, palveluiden, ihmisten ja pääoman tulisi liikkua vapaasti yhteisillä sisämarkkinoilla.

Tapaamispaikkansa mukaan Krokotiiliklubiksi nimetty herraseura kääri hihansa, kirjoitti suunnitelman yhteisen rahan luomiseksi ja alkoi puuhata sisämarkkinoiden avaamista. Aikatauluksi sovittiin, että sisämarkkinat on saavutettava vuoden 1992 alkuun mennessä ja yhteiseen rahaan edetään sen jälkeen kolmessa vaiheessa niin, että vuosituhannen vaihteessa yhteinen raha voidaan ottaa käyttöön. Määräajat kirjattiin EU:n perussopimuksiin.

Kun euro lähes kolmekymmentä vuotta myöhemmin tuli käteisvaluutaksi kahdessatoista valtiossa, Krokotiiliklubin tavoitteet toteutuivat. Matkalla oli mutkia, mutta lopulta suunnitelma piti.

Toisaalta yhtä vanha kuin EU:n perinne asettaa määräaikoja, on myös unionin tapa ylittää niitä. Ylitettyjen määräaikojen lista on valitettavasti pidempi kuin onnistuneesti pidettyjen.

EU:lla piti olla siviilikriisinhallintajoukot vuoden 2003 loppuun mennessä. Päätökset pelastusjoukkojen kokoamisesta tehtiin jo 1990-luvulla. Tällä kertaa määräajan ylittäminen aiheutti kohtalokkaita seurauksia. Kun tapaninpäivän järkyttävän katastrofin vuoksi yhteisiä apujoukkoja olisi tarvittu, EU:lta ei niitä löytynyt.

Kaikkein tunnetuin määräaika asetettiin Lissabonin huippukokouksessa keväällä 2000. Tällöin uhotiin, että EU:sta tehdään kymmenessä vuodessa maailman kilpailukykyisin talousalue. Nyt aikataulun puolivälissä EU on entistä kauempana tästä tavoitteesta ja globaalit kilpailijamme ovat useimmilla aloilla vain lisänneet etumatkaansa.

Onneksi historia on osoittanut, että useimmiten määräajan ylittäminen tuloksetta on tarkoittanut vain viivästystä, ei suunnitelmien täydellistä hautaamista. Sitä paitsi joskus aikalisälle on kieltämättä ollut myös tarvetta.

Määräajassa tai muutamalla vuodella myöhästyen, tärkeintä on eteenpäinmenemisen meininki. Kaikelle on aikansa. Erityisesti EU:ssa.

Piia-Noora Kauppi

Kirjoittaja on oululainen meppi ja Kokoomuksen europarlamenttiryhmän puheenjohtaja.
 
Takaisin etusivulle