Esimerkillistä käytöstä - Ylioppilaslehti
17.03.2005
EN KOSKAAN ole saanut niin paljon neuvoja kuin lakkiaisissa. Maan tapa on, että gaudeamuksen soidessa tutut ja tuntemattomat antavat eväitä elämään.
Osa vinkeistä kannattaa unohtaa heti. Isotädin kummin kaiman vakuuttelu, että kirjoitusten jälkeen on hyvä huoahtaa - olivathan ne kirjoitukset varmasti raskaat - ja katsella ympäröivää maailmaa välivuoden merkeissä kuuluu turhiin neuvoihin.
Harva urakoi enää kaikkia aineita kerralla, vaan jakaa kirjoitusstressiä pidemmälle ajanjaksolle. Toisaalta mikään ei ole otollisempaa aikaa yhteiskunnallisille löytöretkille kuin opiskeluvuodet. EU-maat käyttävät vuodessa noin 400 miljoonaa euroa vaihto-ohjelmien rahoitukseen ja opintotukijärjestelmä takaa, ettei ulkomaillakaan tarvitse elää pelkällä pulloruokinnalla. Ellei sitten
itse tällaista dieettiä muista syistä suosi. Eikä pääsykoeangsti mihinkään katoa. Kynnys voi myöhemmin olla jopa entistä kovempi, kun mukana karsinnoissa ovat intoa puhkuvat tuoreet ylioppilaat lisäpisteineen.
NIIDEN LUSMUILIJOIDEN, jotka kuvittelevat pärjäävänsä työelämässä ilman lisäkoulutusta, kannattaa painua kiireen vilkkaa mihin tahansa duuniin. Sosialidemokraattisen yhteiskunnan suojatyöpaikkoja ei ole tarjolla enää kauaa eikä jouten vietetystä välivuodesta ole muuta hyötyä kuin iso kolo rahapussissa.
Hyviäkin neuvoja ylioppilaille on toki tarjolla. Kannattaa kuunnella
kokeneempien näkemyksiä siitä, miten itse opiskeluun on syytä suhtautua. Tarkemmin: kannattaa kuunnella, mitä seniorit sanovat. Ei kannata tehdä kuten he itse tekivät, eli päinvastoin kuin nyt sanovat.
Kun pääministeri Matti Vanhanen saarnaa tehokkaan opiskelun puolesta
ja kannustaa opiskelijoita lainanottoon, on syytä laittaa suodatin
päälle. Kyseessä on mies, joka itse opiskeli valtiotieteen maisteriksi 12 vuotta, vaikkei todennäköisesti kuluttanut aikaa edes perinteisiin opiskelijoiden ajanviettomuotoihin kuten krapulointiin ja seuraavaan krapulaan hankkiutumiseen. (Esi)merkillistä?
OPISKELUAJASTA täytyy ottaa ilo irti. Suomessa ei ole lukukausimaksuja eikä porukkaa vuosittain karsivia välikokeita. Opiskelija voi haahuilla rauhassa eri opintosuuntauksien välillä, tehdä erilaisia töitä ja välillä nauttia myös muulla tavalla elämästä.
On varottava liikaa stressiä huomisesta. Varsinkin työnteon suhteen on hyvä olla avoin. Ajattelin itsekin, että heti ekana opiskeluvuonna pitää päästä oman alan töihin. Tunsin itseni luuseriksi, kun ovi fiineimmissä asianajotoimistoissa ei auennut ensi yrittämällä. Sen sijaan vietin ensimmäisen opiskelukesäni kauppahallin lihatiskin myyjänä ja totalisaattorina raviradalla.
Nyt työnantajana huomaan, kuinka arvokasta monipuolinen työkokemus on. Otan mieluummin töihin maisterin, joka on ollut 10 kesää K-marketin kassalla kuin kymmenen maisteria, jotka ovat viettäneet kesälomansa kortistossa ja joilla on kokemusta vain siisteistä sisätöistä.
Piia-Noora Kauppi
[email protected]
Kirjoittaja on oikeustieteen kandidaatti ja kokoomuslainen Euroopan
parlamentin jäsen. |
|
