Uutta puhtia pohjoiseen
18.03.2005
Suomessa on käyty viime viikkoina vilkasta keskustelua EU:n pohjoisen politiikan uudistamisesta.
Olemme Kokoomuksen europarlamenttiryhmässä seuranneet suurella mielenkiinnolla syntynyttä debattia. Jos kaikki tämä tarmo kohdistetaan nyt uuden hengen puhaltamiseen EU:n pohjoisilla alueilla tehdylle politiikalle, keskustelunavauksemme on jo saavuttanut osan tarkoitustaan.
Kokoomusmeppien syksyllä 2004 lanseeraama ajatus Itämeren poliittisen painoarvon lisäämiseksi, taloudellisten mahdollisuuksien hyödyntämiseksi ja ympäristöhaasteiden hallitsemiseksi on otettu vastaan pääpiirteissään myönteisesti. Kuten puheenjohtaja Jyrki Katainen tällä viikolla Kalevassa totesi, nyt jos koskaan on oikea hetki käydä avointa keskustelua siitä, millä konseptilla EU:n Pohjois-Euroopan politiikka toteuttaa parhaiten Suomen tavoitteita.
Soraääniäkin on kuultu, tosin lähinnä muiden puolueiden taantumuksellisista riveistä. Kun "EU:n uuden ajan airuet" Esko Seppänen, Paavo Väyrynen ja Reino Paasilinna ovat yhdestä suusta todenneet Kokoomuksen kannanotot vääriksi, tiedämme varmasti olevamme oikealla tiellä.
Muiden puolueiden suhtautumisessa Kokoomuksen aktiivisuuteen on ollut vähän tuttua "väärin sammutettu ja vielä väärät palomiehet" -ajattelua. Tosiasiassa EU-asioita seuraavat tahot tietävät kyllä missä mennään. Muun muassa Suomen Kuvalehti 5/2005 kertoi joulukuussa 2004 pidetyssä SDP:n Euroopparyhmän kokouksesta, jossa korkea demarivaikuttaja oli todennut, ettei pohjoisella ulottuvuudella ole saatu aikaan yhtään uutta projektia ja koko konsepti on muutoinkin henkitoreissaan.
Juuri tästä kabineteissa kuullusta yleisestä napinasta päätellen keskustelu aloitteemme keskeisestä sisällöstä olisi voinut olla syvempääkin. Itämeri-strategia ei ole hyökkäys pohjoista ulottuvuutta vastaan, vaan vakava yritys luoda uutta sisältöä EU:n pohjoisille toimille.
Itämerestä on laajentumisen myötä tullut EU:n sisämeri, jonka poliittiset, taloudelliset ja ekologiset haasteet koskettavat koko EU:ta, eivät vain pohjoisia jäsenvaltioita. Ennen kaikkea kyse on siis EU:n pohjoisten alueiden geopoliittisen painoarvon kasvattamisesta ja mahdollisuuksien hyödyntämisestä.
Huomioitava on myös, että Yhdysvaltain strateginen mielenkiinto tällä alueella on kylmän sodan päätyttyä vähentynyt. Toisaalta kommunismin tuhojen jälkeen jaloillensa pyrkivän Venäjän poliittinen merkitys Euroopalle on kasvamaan päin.
Euroopan unionin toiminta EU:n pohjoisissa osissa ei voi olla tehokasta ilman Venäjän aitoa kiinnostusta olla mukana. Tähän mennessä itänaapurimme on ollut vähintäänkin passiivinen pohjoisen ulottuvuuden hankkeissa.
Kyllä venäläiset kuitenkin toimintaa ymmärtävät. Se, mitä he eivät sulata, ovat tyhjät lupaukset. Ja niitä pohjoisen ulottuvuuden nykymuodossaan näivettynyt käsite on pullollaan.
On luonnollista, että EU:n maantieteellisen painopisteen siirtyminen kohti koillista Eurooppaa heijastuu myös unionin toimintaan. Siksi Itämeren alueen poliittisen painoarvon lisäämiselle EU:n politiikoissa on selvä tarve.
Sisältönsä ja resurssiensa puolesta Itämeri-strategian ei tulisi olla kovin kaukana EU:n Välimeri-kumppanuusohjelmasta. Pohjoinen ulottuvuus on pysynyt hyvin pienenä verrattuna välimerelliseen vastineeseensa. Vuosien 2000 ja 2006 välillä Välimeren alue on saanut 5,35 miljardia euroa. Samaan aikaan Pohjoinen ulottuvuus saa ainoastaan 200 miljoonaa euroa, alle 4% Välimeren alueen budjetista.
Kyse ei kuitenkaan ole pelkästään rahallisista resursseista, vaikka toki rahoitustakin tarvitaan. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että Pohjan pojat ja tytöt alkaisivat kulkea EU-foorumeilla hattu kourassa vonkumassa eurooppalaisten veronmaksajien rahaa jos jonkinlaiseen projektiin.
Itämeren talousalueen kestävä kilpailukyky lähtee aivan muista tekijöistä kuin tukieuroista. Siinä taitaa olla myös eteläisen ja pohjoisen ulottuvuuden perimmäisin ero.
Itämeren alueen kilpailukykyä tukemaan luotava uuden vuosituhannen Hansa voisi esimerkiksi toteuttaa idean rajattomasta Pohjolasta, jossa ihmiset ja palvelut liikkuvat vapaasti myös käytännössä, eivät vain EU-byrokraattien villeissä unissa. Kun muistetaan, miten suuri merkitys Pohjoismaisella yhteistyöllä on ollut suomalaisen hyvinvoinnin ja kasvun luomisessa, on vaikea keksiä syitä, miksei samanlaista konseptia kokeiltaisi myös laajemmin Itämeren piirissä.
Itämeren alueella on mahdollisuus kehittyä koko Euroopan nopeimmin kasvavaksi taloudeksi. Tämä vaatii kunnianhimoista EU-politiikkaa alueelle. Itämeri-strategiaan kuuluisivat Itämeren alueen aidot sisämarkkinat, rajat ylittävien liikenne-, energia- ja viestintälinkkien kehittäminen, laajennettu yhteistyö korkeamman asteen koulutuksen ja tieteen piirissä, sekä tiiviimpien taloudellisten suhteiden kehittäminen Venäjään.
Itämeri on luontevin yhteinen nimittäjä, jos ja kun halutaan uudistaa pohjoisen ulottuvuuden konseptia niin, että kaikki EU-jäsenvaltiot lähtevät siihen tosissaan mukaan. Tästä kertoo myös europarlamentissa tällä viikolla hyväksytty yhteinen kannanotto, jossa Itämeren rantavaltioiden porvarillisten meppidelegaatioiden johto antaa tukensa uudelle otteelle Itämeren alueella. Näihin delegaatioihin kuuluu yhteensä 35 euroedustajaa seitsemästä eri maasta.
Pohjoisen ulottuvuuden läpivienti oli aikanaan suuri kansallinen saavutus. Ei se kuitenkaan voi olla tabu, jonka nimiin vannotaan, vaikka uudistamisen tarve on ilmeinen. Tällainen ei ole ainakaan vastuullisen puolueen vaihtoehto.
Piia-Noora Kauppi |
|
