Euroopan tulevaisuus on gallien käsissä - Kaleva
14.04.2005
Ranskan - ja samalla koko Euroopan - poliittinen eliitti on kovan paikan edessä. On olemassa todellinen mahdollisuus, että toukokuun 29. päivän kansanäänestyksessä ranskalaiset äänestävät EU:lle ehdotettua perustuslakia vastaan. Tällä hetkellä mielipidetiedustelujen mukaan sopimuksen vastustajat ovat kymmenkunta prosenttia kannattajia edellä. Ranskan EI perustuslaille syöksisi Euroopan tuntemattomaan tilanteeseen, josta tyydyttävää ja tyylikästä ulospääsyä on vaikea hahmottaa.
Tekikö presidentti Jacques Chirac taktisen virheen julistaessaan kansanäänestyksen perustuslaista? Päätös kansanäänestyksen järjestämisestä oli poliittinen ratkaisu, ei juridinen. Konventissa valmisteltu ja hallitustenvälisessä konferenssissa juhannuksena 2003 hyväksytty perustuslaki ei muuta EU:n perusrakenteita kuin niin varovaisen vähän, ettei kansanäänestys olisi ollut missään tapauksessa välttämätön. Toisaalta kansalaiskeskustelua perustuslain sisällöstä on Ranskassakin käyty tiiviisti jo puolitoistavuotisen konventtityöskentelyn aikana.
Esittäessään perustuslain viemistä kansanäänestykseen presidentti Chirac ei varmasti ajatellut, että kansanäänestyksen lopputulos saattaisi olla kielteinen. Toisin kuin monissa muissa maissa, Ranskassa EU-asiat ovat kuitenkin kiinteä osa jokapäiväistä poliittista väittelyä. Toisaalta gallien perillisten äänestyskäyttäytyminen on usein protestimielen ja uhon leimaamaa. Usein asiat irrotetaan niiden todellisesta asiayhteydestä ja keskustelua käydään enemmän tunne- kuin tosiasia-argumentein.
Nyt tämä on kuitenkin turhaa jossittelua. Kansanäänestys pidetään ja sen tulos sanelee ei vain Ranskan, vaan lopulta koko unionin kehityksen, halusimmepa sitä tai emme. Toivoa sopii, että KYLL??-kampanja tekee vielä uuden tulemisen, kunhan keskustelu saadaan putsattua perustuslakia periaatteellisista syistä vastustavien populistien vääristetyistä argumenteista ja vainoharhaisista pelottelutaktiikoista.
Täysin virheellisiä argumentteja sopimuksen vastustajilta on tullut niin äärivasemmistolta kuin äärioikeistoltakin.Valitettavasti myös sosialistipuolueen vähemmistöön jääneet vastustajat ovat käyttäneet asiattomia puheenvuoroja.
Perustuslaki ei koske ranskalaisten pelkäämän anglosaksisen markkinaliberalismin voittokulkua sen enempää kuin Turkin EU-jäsenyyttäkään. Päinvastoin! Se asettaa raamit, joiden puitteissa näistä ja tulevista haasteista voidaan keskustella rakentavammin ja tehokkaammin.
En usko, että kukaan kuvittelikaan perustuslain voimaansaattamisen sujuvan täysin ilman ongelmia. Lukuun ottamatta kymmenen uuden jäsenmaan liittymistä, monissa viime vuosien EU-aiheisissa kansanäänestyksissä on käynyt tai on meinannut käydä köpelösti. Tanskan ja Irlannin EI-äänestykset Maastrichtin ja Nizzan sopimuksille, sekä Tanskan ja Ruotsin kansanäänestyksissä hylkäämä osallistuminen yhteisvaluutta euroon viittaisi siihen, että Eurooppa-leima hankkeessa kuin hankkeessa on tarpeeksi kirvoittamaan joitakin ihmisiä EI-kannalle.
Nämä olivat kuitenkin pieniä töyssyjä verrattuna siihen, mitä Ranskan mahdollinen perustuslain hylkäys aiheuttaisi. Pahimmassa tapauksessa se saattaisi käynnistää prosessin, jolla EU:ia vastustavat tahot kohottaisivat profiiliaan ja heidän voimistuessaan Euroopan yhdentymisen tuloksia ryhdyttäisiin arvioimaan uudelleen ja kyseenalaistamaan muissakin maissa. Jotkut ovat jopa ennustaneet, että Ranskan EI-kanta saattaisi johtaa eurosta luopumiseen ja paluuta valuuttakilpailun, korkean inflaation ja korkeiden korkojen aikaan.
Todennäköisempää olisi kuitenkin, että yhdentyminen jäädytettäisiin ja uusia EU-toimenpiteitä jouduttaisiin kehittämään ilman asianmukaista oikeusperustaa ja demokraattista valvontaa. Tuloksena olisi siis yhä sekavampi ja sotkuisempi unioni.
Kuten meppikollegani Alexander Stubb hiljattain kolumnissaan totesi: "Ranska on EU:n paradoksi. Se on yhtä aikaa sen moottori ja sen jarru." Valitettavasti ranskalaiset tuntuvat olevan yhä tyytyväisempiä jarruttajan roolissa. Tällä kertaa - toisin kuin joskus ennen - seurauksena ei olisi jälkeenpäin nähtynä tervetullut ajatustauko, vaan EU:n syökseminen viime vuosien kehityksen tieltä kohti tuntematonta ja mahdollista tuhoa.
Tämän kehityksen pysäyttämiseksi ja perustuslain voimaansaattamisen tukemiseksi osallistun itsekin perustuslakikampanjaan Ranskassa. Pariisissa asuva, Oulusta kotoisin oleva poliittinen avustajani Antti Timonen lanseerasi eilen ranskalaisten ystäviensä kanssa kanssa europarlamentissa perustuslain hyväksymistä Ranskassa tukevan EUROPE OUI- kampanjan. Kampanjan painopiste on Ranskassa asuvissa ja ranskalaisten kanssa tekemisissä olevissa eurooppalaisissa, joiden toivotaan osallistuvan kampanjointiin perustuslain puolesta ja kertovan ranskalaisille ystävilleen, ettei EU:n uusi perustuslaki ole ainoastaan Ranskan sisäpoliittinen kysymys, vaan tärkeä askel koko Euroopalle ja kaikille eurooppalaisille.
Saimme muuten lanseeraustilaisuuteemme arvovaltaista seuraa Ranskasta, kun entinen sosialistipääministeri, nykyinen meppi Michel Rocard liittyi joukkoomme. Mukana oli myös toinen entinen ministeri, veljespuolueemme UMP:n Roselyne Bachelot sekä tietysti Ranskan tunnetuin suomalainen Ari Vatanen. Myös Alex Stubb ja Hannu Takkula olivat paikalla kreikkalaisten ja belgialaisten kollegojemme kanssa.
Tämän kampanjan osalta minäkin osallistun Pariisissa toukokuussa järjestettävään tilaisuuteen, jossa me eurooppalaiset kehotamme ranskalaisia äänestämään KYLL?? koko Euroopalle ja kaikille sen kansalaisille. |
|
