Vääriä johtopäätöksiä
01.07.2005
Viime viikkoina Brysselin EU-kolossien käytävillä on kuulunut huolestuttavaa jupinaa EU:n laajentumisesta. Kovin moni tuntuu olevan sitä mieltä, että Ranskan ja Alankomaiden kielteiset kansanäänestystulokset olivat merkki kansalaisten halusta panna EU:n laajentumiselle stoppi. Maanantaina arvostettu saksalaislehti Die Welt lisäsi vettä myllyyn povatessaan EU:n seuraavan akuutin kriisin liittyvän juuri laajentumiseen.
Nyt pitäisi kuulemma sulatella kymmenen uuden jäsenvaltion mukaantuloa ja jäädyttää suunnitelmat jatkolaajentumisesta. Muun muassa Chiracin päänahkaa tulevissa presidentinvaaleissa metsästävä Nicholas Sarkozy ehti tällä viikolla ehdottaa koko laajentumisen pysäyttämistä, mutta lisäsi heti perään, ettei tämä tietenkään tarkoita Bulgarian ja Romanian jäsenyyden lykkäämistä. Eli siis ensin omat kaverit sisään ja sitten rajat kiinni.
Keskustelua käydään parhaillaan siitä, pitäisikö lokakuuhun ajoitettu jäsenyysneuvottelujen avaaminen Turkin kanssa siirtää hamaan tulevaisuuteen. Yhä enemmän esiintyy myös äänenpainoja, joissa Turkin jäsenyysperspektiivi siirrettäisiin ajasta ikuisuuteen eli täydellisesti haudattaisiin. Muslimienemmistöiselle Turkille riittäisi pelkkä pysyvä kumppanuussuhde EU:n kanssa, mutta jäseniksi ottomaanien perillisistä ei ole.
Hätäisesti tehdyt johtopäätökset ovat aina vaarallisia. Ennen kaikkea silloin kuin johtopäätös on väärä.
Ranskassa kansanäänestyksen jälkeen tehdyn tuoreen tutkimuksen mukaan vain noin 3-5 prosenttia äänestäjistä totesi EU:n jatkolaajentumisaikeiden vaikuttaneen merkittävästi omaan äänestyspäätökseensä. Presidentti Chirac on luvannut, että Turkin mahdollisesta jäsenyydestä järjestetään aikanaan oma kansanäänestys, jossa ranskalaiset pääsevät lausumaan painavan sanansa tästä aiheesta. Ilmeisesti kansalaiset luottavat presidentin sanaan eikä perustuslakiäänestyksessä otettu kantaa Turkki-kysymykseen.
Uudestisyntyneen laajentumiskriittisen koulukunnan on otettava huomioon myös se, miltä heidän puheensa uusien jäsenvaltioiden korvissa kuulostavat. Kun maalataan piruja seinille jatkolaajentumisen kauhuista annetaan samalla helposti ymmärtää, että laajentuminen ylipäätään oli virhe. Vaikka häveliäästi todetaan, että laajentumisen ongelma on ollut liian kiivas tahti, ei itse laajentuminen sinänsä, uusien jäsenvaltioiden kansalaisille tulee helposti tunne, etteivät vanhat jäsenvaltiot todellisuudessa halunneet uusia maita mukaan.
Vaikka paperilla kymmenen uutta jäsenvaltiota ovat unionin täysivaltaisia ja tasa-arvoisia jäseniä, todellisuudessa vanhat jäsenvaltiot eivät tunnusta uusia tulokkaita vertaisikseen, vaan kohtelevat heitä kuin jotain b-luokan rupusakkia. Ajatellaan kuten Orwellin "Eläinten vallankumouksessa": kaikki ovat tasa-arvoisia - toiset vain ovat tasa-arvoisempia kuin toiset.
Omat mielipiteeni laajentumisen suhteen ovat täysin vastakkaisia näiden itseään euroeliittinä pitävien sovinistien kanssa. EU:n viime vuonna tapahtunut avautuminen on parasta, mitä unionissa on tapahtunut vuosikausiin. Jokainen vuosi, jona rautaesiripun rippeet leijuivat Euroopan mantereen yllä, oli liikaa. Ei olisi ollut kohtuullista, että kommunismin ikeestä kauan kärsineiden maiden olisi annettu kärsiä vielä vauraan Länsi-Euroopan protektionismista ja egoismista.
Rajojen paneminen kiinni ei ole viisasta myöskään tänä päivänä unioniin kuulumattomien maiden suhteen. Jäsenyyden pitää olla mahdollista kaikille mantereemme maille, jotka sitoutuvat yhteisiin eurooppalaisiin arvoihin ja pelisääntöihin ja jotka näin ollen täyttävät jäsenyysedellytykset.
Tällä hetkellä typerä itsekkyys ja turhat ennakkoluulot hallitsevat keskustelua ja EU:n perimmäiset tavoitteet jäävät taka-alalle. EU perustettiin turvaamaan rauha, vapaus ja vauraus mantereellamme. Nämä asiat eivät ole vain harvojen etu-oikeus, vaan oikeus parempaan tulevaisuuteen kuuluu kaikille.
Piia-Noora Kauppi
Euroopan parlamentin jäsen,
Kokoomus |
|
