(Turhan) tärkeä presidentti? - Nykypäivä
16.09.2005
Ministeri Aatos Erkko ehdotti Ilkka-lehden päätoimittaja Kari Hokkasen 60-vuotisjuhlakirjassa, että tasavallan presidentin virka voitaisiin lakkauttaa. Kyseessä ei ollut mikään uusi linjaus Erkon suusta. Totesihan hän jo kuutisen vuotta sitten kommentoidessaan Nikulan perustuslakitoimikunnan esitystä, että ajatus presidentti-instituution poistamisesta on nykydemokratiamme kannalta looginen ehdotus.
Tätä taustaa vasten on helpompi ymmärtää myös arvoisan ministerin viimeaikaiset kannanotot nykyisestä presidentistämme. Jos jossain presidentti Halonen on pärjännyt, hän on puuhasteluillaan kyennyt jättämään sivuraiteille viimeisetkin vahvan presidentti-instituution valtaoikeuksien rippeet, kuten roolin ulko- ja turvallisuuspolitiikan luotsina, ja helpottanut näin erkkolaisen vision läpimenoa. Omaa ulkopoliittista linjaa presidentillämme ei ole, ellei sitten siksi lueta johdonmukaista ulkoministerin epäjohdonmukaistenkin kannanottojen peesailua. Kansakunnan turvallisuuden kannalta olennaisesta turvatakuukysymyksestäkin presidentin kanta on vaihdellut kuin Mäntyniemen illallismenu.
Toisaalta hyvinhän soppaa on onnistuttu hämmentämään ilman voimakasotteista presidenttiäkin. Vanhasen hallituksen kannanotot ovat nimittäin olleet vähintäänkin yhtä sekavia kuin Halosen julkitulot. Suomi tarvitsee ulkopoliittista johtajuutta, mutta kun sitä ei presidentiltä löydy eikä hallitus kanna vastuutaan, kokoomusopposition on täytynyt ottaa päärooli linjan muodostamisessa ja sen eteenpäinviemisessä. Tämä kyllä meille käy.
Suurin epäkohta presidentin valtaoikeuksien osalta on ulkopoliittisen vallankäytön parlamentarisoimisen jääminen edellisessä perustuslainuudistuksessa puolitiehen. Vaikka on kiistatonta, että uusi perustuslaki riisuu presidentin valtaoikeuksia myös ulkopolitiikan saralla ja velvoittaa presidentin yhteistoimintaan hallituksen kanssa valtioneuvostossa, muun muassa EU:n päätöksentekojärjestelmään liittyvää ikuisuusongelmaa huippukokousillallisten kahdesta lautasesta uusikaan valtiosääntömme ei poista.
Vaikkei meidän tarvitse seurata sokeana muuta maailmaa, on huomionarvoista, että Suomi on Ranskan lisäksi ainoa EU-valtio, jossa ulko- ja turvallisuuspolitiikan ylin johto on uskottu hallituksen ulkopuoliselle valtionpäämiehelle. En tiedä, onko tästä järjestelystä ollut Ranskalle hyötyä - epäilen suuresti.
EU:n uusi perustuslaki, joka tulee voimaan muodossa tai toisessa riippumatta viimeaikaisista takelteluista, vie unionin yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa leijonan askeleen eteenpäin. EU-yhteistyön syveneminen tarkoittaa, että tilaa Suomen omalle, unionista riippumattomalle ulkopolitiikalle jää nykyistä vähemmän. Tulevaisuuden Euroopassa nekin asiakokonaisuudet, joita on pidetty presidentin perinteisen ulkopolitiikan ydinalueina, siirtyvät EU:n kautta järjestettäviksi. Ilman perustuslain muutoksiakin presidentin toimivalta on siis edelleen kaventumaan päin.
Erkon utopia menee siis jälleen aimo askeleen kohti toteutumistaan. Oli presidenttinä kuka tahansa.
Piia-Noora Kauppi
Kirjoittaja on valtiosääntöoikeudesta akateemiset opinnäytteensä tehnyt Kokoomuksen eduskuntaryhmän entinen lainsäädäntösihteeri ja EU:n perustuslakikonventin jäsen. |
|
