Kauhajoki
23.09.2008
Jo toisen kerran vuoden sisään nuori suomalainen mies saa tarpeekseen ja päättää suunnitellusti päättää oman elämänsä, sitä ennen kuitenkin vieden monta muuta mukanaan hautaan.
Tänään Kauhajoen ammuskelussa kuoli 11 ihmistä. Monet kysyvät miksi, miksi taas.
Vastauksia ei ole helppo löytää. Silti syyttäviä sormia osoittaa moneen suuntaan. Heti keskustelu Suomen suuresta asemäärästä virisi taas, niin Suomessa kuin maailmalla. Myös netistä ja väkivaltaisista elokuvista ollaan tekemässä syyllisiä.
Ei pidä kuitenkaan tehdä hätiköityjä päätöksiä, olivatpa tragediat kuinka kaameita tahansa. Yksilöllä on aina itsellään vastuu toiminnastaan ja valinnoistaan. Kuitenkin yhteiskunta voi miettiä, missä on menty pieleen, kun vasta aikuiselämänsä alussa oleva ihminen päätyy tällaisiin valintoihin, meillä "hyvinvointiyhteiskunnassa".
Syyttelyn sijaan nuorten pahoinvoinnista ja siitä että joidenkin yksilöiden on hankala löytää omaa paikkaansa, on syytä puhua. Tietynlaisesta välinpitämättömyydestä Jokelan ja Kauhajoen tapahtumat ainakin kertovat, ehkä siitäkin etteivät kaikki välttämättä osaa arvioida tekojensa seurauksia loppuun asti. Nuorten mielenterveystyön riittämättömyys on ollut esillä keskusteluissa jo vuosia. Samoin koulukiusaaminen ja se, kuinka joskus vanhemmat, ehkä myös itse väsyneinä, syytävät kasvatusvelvollisuutensa mieluummin koulujen tai muun yhteiskunnan vastuulle, kuin huolehtivat siitä itse.
Tapahtumat, jotka johtivat tähän todella järkyttävään tapahtumaan, on syytä selvittää. Ja pitää myös miettiä, miten tällaiset tapahtumaketjut voidaan tulevaisuudessa ennaltaehkäistä. Kuitenkaan liikaa sormia tässä vaiheessa osoittelematta. Usein ongelmatilanteessa ryhdytään heti etsimään syyllisiä, vaikka pitäisi keskittyä muihin asioihin, kuten toipumiseen. Pitää hetki myös surra. Pitää antaa ajan kulua, sitten vasta näkee asiat selvemmin ja oikeassa mittasuhteessa, sitten vasta on johtopäätösten aika. |
|