Rahoitusmarkkinat yhdentyvät - seuraako markkinavalvonta? - HS
04.04.2008
VIERASKYN??
Rahoitusmarkkinat yhdentyvät - seuraako markkinavalvonta?
Julkaistu: 4.4.2008 lehdessä osastolla Talous
PIIA-NOORA KAUPPI
Rahoitusmarkkinoita valvovien viranomaisten yhteistyö on hyvä asia, mutta ei riitä enää tulevaisuudessa, kirjoittaa Piia-Noora Kauppi.
Yhdysvaltain asuntoluottokriisistä alkanut epävakaus rahoitusmarkkinoilla on entisestään lisännyt tarvetta parantaa valvontayhteistyötä Euroopassa.
Oli vain onnenkantamoinen, ettei yksikään subprime-kriisin myötä vakaviin vaikeuksiin joutuneista eurooppalaisista rahoituslaitoksista ollut todellinen eurooppalainen toimija, vaan kriisit ovat rajoittuneet yhden jäsenvaltion alueelle. Näin oli sekä brittien Northern Rockin että Saksan osavaltiopankkien tapauksissa.
Mikäli näillä olisi ollut rajat ylittäviä toimintoja tai kyse olisi ollut esimerkiksi ulkomaisen pankin tytäryhtiöstä, kysymys valvojien vastuusta olisi saanut ihan uuden tulokulman. Olisi kysytty, kenen vastuulla valvonta oikein oli, koti- vai isäntävaltion? Entä minkä valtion veronmaksajat viime kädessä pelastavat syöksykierteeseen joutuneen luottolaitoksen?
Euroopan unionin valtiovarainministereiden kokous Ecofin vaatikin jo lokakuussa selkeämpiä pelisääntöjä rahoitusmarkkinakriisien ennaltaehkäisyyn. Joulukuussa Ecofin eteni konkretiaan antamalla toimenpideohjelman valvontayhteistyön kehittämiseksi tulevina vuosina.
Se pitää sisällään entistä tarkemmat säännöt yhteistyön muodoista, valvontakollegioiden työtavoista ja päätöksentekomenettelyistä sekä toimivallan delegoinnista kansallisten viranomaisten kesken.
Euroopan parlamentissa valmistellaan parhaillaan kantaa eurooppalaisten rahoitusmarkkinavalvojien yhteistyön tulevaisuudesta.
Prosessin ollessa käynnissä en voi vielä ennustaa lopputulosta. Tällä hetkellä näyttäisi kuitenkin siltä, että ryhmämme voimakkaasti tukee Ecofinin toimintasuunnitelmaa, mutta pitää sitä tietyiltä osin riittämättömänä.
Kansallisten viranomaisten yhteistyötä parantamalla voidaan toki saavuttaa merkittävää edistystä nykyiseen hajanaiseen järjestelmään verrattuna. Kaikkiin haasteisiin yhteistyön lisääminen ei kuitenkaan vastaa.
Esillä onkin ollut muun muassa vaihtoehto siirtyä kaksitasoiseen valvontajärjestelmään, jossa rajat ylittäville luottolaitoksille luotaisiin oma eurooppalainen järjestelmä ja pääosin yhden valtion alueella toimivat paikalliset rahoituslaitokset jäisivät nykyiseen kansalliseen valvontajärjestelmään.
Tämän vaihtoehdon etuna olisi, että monikansallisilla toimijoilla olisi entistä tasaisempi pelikenttä, koska valvoja olisi kaikille sama. Toisaalta heikkous on, että kansallisen tason toimijoiden valvonta tässä mallissa helposti ajan myötä rapistuisi.
Haaste olisi myös, että isot toimijat vastaavat tällä hetkellä suurelta osin kansallisten valvontaviranomaisten resurssoinnista.
Keskustelua on käyty myös tarpeesta luoda Eurooppaan yksi yhteinen rahoitusmarkkinavalvoja. Tätä vaihtoehtoa ei pidetä parlamentissa tällä hetkellä realistisena, mutta sitä ei kuitenkaan haluta sulkea pois keskusteluista. Onhan sisämarkkinoiden kehitys monilla muilla talouden avainaloilla jo johtanut eurooppalaisten yhteismarkkinavalvojien perustamiseen.
Oman lisänsä keskusteluun valvontayhteistyöstä Euroopassa tuo transatlanttinen ulottuvuus. Markkinatoimijoiden fuusioituessa Atlantin yli syntyy tarvetta yhtenäistää valvontakäytäntöjä myös EU:n ja Yhdysvaltain välillä.
EU voi olla uskottava vastinpari Yhdysvaltain regulaattoreille ainoastaan ollessaan yhtenäinen. Muun muassa tämän hetken kuuma peruna eli arvopaperimarkkinasääntelyn vastavuoroinen tunnustaminen ei voi edetä, ellei Yhdysvallat voi luottaa siihen, että EU:n kaikissa jäsenvaltioissa valvonta täyttää sille asetetut laatukriteerit.
Keskustelu rahoitusvalvonnasta luo paineita myös Suomelle. Ensimmäiseksi on välttämätöntä mahdollisimman pikaisesti panna täytäntöön Antti Tanskasen työryhmän ehdotus saattaa kaikki suomalaiset valvojat saman katon alle.
Toiseksi on jatkettava yhteistyön tiivistämistä pohjoismaisten valvojien kesken.
Kolmanneksi on huolehdittava siitä, että transatlanttisesta yhteistyöstä otetaan kaikki irti. Ottaen huomioon, että "oma" pörssimme on jo virallisesti osa globaalia markkinapaikkaa, on meidän etumme, että todellinen säätelyn lähentyminen EU:n ja Yhdysvaltain välillä etenee.
Kirjoittaja on Euroopan parlamentin talous- ja raha-asianvaliokunnan jäsen ja Euroopan parlamentaarisen rahoituspalvelufoorumin varapuheenjohtaja. |
|
