Perustuslaista ei pelinappulaa - Forum24
07.12.2005
Suomessa on onnistuttu keittämään varsinainen soppa uuden kriisinhallintalain ja perustuslakimme ympärille.
Sotku syntyi, kun hallitus valmisteli esityksensä kriisinhallintalain muuttamiseksi. Lain tärkein muutos on mahdollistaa suomalaisten rauhanturvaajien osallistuminen operaatioihin, joista EU:ssa on yksimielisyys, mutta joita YK:n turvallisuusneuvosto ei ole hyväksynyt. Tällä vältetään absurdi tilanne, jossa EU:n toiminta olisi riippuvaista esim. Kiinan ja Venäjän hyväksynnästä. Selvää on, että kaikki EU:n toimet pohjautuvat aina YK:n peruskirjaan; mistään irtiotosta YK:n arvoista ei siis ole kyse.
Ongelma syntyi, kun presidentti Halonen ilmoitti vastustavansa YK-mandaatin poistamista. Hän suostui luopumaan vaatimuksestaan vasta todettuaan olevansa kannassaan yksin, eduskunnan äärivasemmistoa lukuun ottamatta. Halonen kuitenkin vaati, että presidentin pitää saada päättää suomalaisten joukkojen lähtemisestä EU-operaatioon. Näin siitäkin huolimatta, että EU-yhteistyö on perustuslakimme nimenomaisella säännöksellä määrätty valtioneuvoston ja eduskunnan päätettäväksi.
Pääministeri Vanhanen olisi voinut valmistella rauhanturvalain piittaamatta presidentin vaatimuksista. Hän kuitenkin antoi punarouvalle periksi.
Halosen vaatimus presidentin veto-oikeudesta oli luonnollisesti selitettävä jotenkin. Juristina Halonen tiesi, ettei hän voi vaatia päätösvaltaa rauhanturva-asioissa itselleen perustuslain ulkopolitiikan johtoa koskevien pykälien nojalla. Niinpä hallitus ja presidentti päättivät vedota puolustusvoimien ylipäällikkyyttä koskevaan artiklaan. Perustelu on keinotekoinen, sillä puolustusvoimien ylipäällikkyyttä koskevalla 128. pykälällä ei ole aiemmin katsottu olevan juuri mitään tekemistä Suomen kriisinhallintatyön kanssa.
Aiemmin perustuslakia on tulkittu niin, että presidentin rooli puolustusvoimien ylipäällikkönä koskee vain tilanteita, jotka liittyvät suoraan Suomen maanpuolustukseen. Tätä vakiintunutta tulkintaa vahvistaa myös pykälän toinen virke, jossa todetaan presidentin voivan valtioneuvoston esityksestä luovuttaa ylipäällikkyyden toiselle Suomen kansalaiselle. Jos siis rauhanturvaoperaatioihin sovellettaisiin kyseistä artiklaa, tämä tarkoittaisi, ettei ulkomaisen operaation johtajana voisi olla kukaan muu kuin suomalainen. Näin ei voi olla.
Onneksi perustuslakivaliokunta, jolla on ainoana maassamme valta tutkia lakien perustuslainmukaisuutta, näki hallituksen ja presidentin sumutusyrityksen läpi. Vanhasen ja Halosen yhdessä sovittu tulkinta olisi kasvattanut presidentin valtaa ja poikennut näin valtiosääntömme vakiintuneesta linjasta, jonka mukaan perustuslain muuttaminen tulkinnoilla ei ole hyväksyttävää. Erityisen varovaisia tulkintojen pitäisi olla kysymyksissä, jotka liittyvät valtioelinten roolijakoon.
Sotku ei päättynyt edes tähän. Pääministeri Vanhanen haluaa viimeiseen asti pitää kiinni presidentin kanssa tekemästään sopimuksesta. Niinpä hallitus on päättänyt esittää perustuslain muuttamista vastaamaan eduskunnassa nyt hylättyä tulkintaa. Tämä olisi käännekohta valtiosääntömme kehittämisessä. Aiemmin perustuslakiuudistukset ovat lisänneet eduskunnan valtaa kaventaen presidentin tsaarinajalta periytyneitä laajoja valta-oikeuksia. Nyt esitetty suunta on päinvastainen.
Mikäli kehityksessä halutaan tehdä täyskäännös, perustuslain muuttaminen on oikeudellisesti ainoa oikea tapa tehdä se. Perustuslain muuttamiseen pitäisi kuitenkin suhtautua suurella vakavuudella. Siitä ei pidä tehdä pelinappulaa päivänpoliittiselle taistelutantereelle.
Piia-Noora Kauppi
Kirjoittaja on Kokoomuksen europarlamenttiryhmän puheenjohtaja, joka osallistui Kokoomuksen valtiosääntöjuristina Suomen perustuslain valmisteluun ja toimi europarlamentin edustajana EU:n perustuslakia valmistelleessa konventissa. |
|