Belgia vieläkin sekaisin
15.07.2008
Vihdoin alkoi jo näyttää siltä, että melkein kahtiajaon partaalla ollut maa saa otettua itseään niskasta kiinni, kun se yhdeksän kuukauden haahuilun jälkeen keväällä vihdoin sai hallituksen kasaan. Nyt neljä kuukautta vanha hallitus on kuitenkin heittämässä pyyhkeen kehään.
Pääministeri Yves Leterme on irtisanoutunut, koska ei saanut kompromissia aikaiseksi flaamien vaatimuksille saada lisää valtaa alueilleen. Pääministeri yritti saada sopua koalitionsa viiden erikielisen puolueen välille - turhaan.
Maata ovat vaivanneet erityisesti kielelliset kysymykset flaamien ja ranskaa puhuvien vallonien välillä. Vauras pohjoisen Flanderi on jo pitkään vaatinut lisää autonomiaa erityisesti verotukseen ja sosiaaliturvaan liittyvissä kysymyksissä, kun taas vanhaan teollisuuspohjaan perustuva ja köyhempi ranskankielinen Vallonia pelkää, että liittovaltiotason taloudellisen tuen supistuessa alue joutuu entistäkin huonompaan asemaan ja kehitys johtaa lopulta maan jakautumiseen. Flaameista melkein puolet kannattaakin maan kahtiajakoa. Ongelmana on myös maan kolmas hallinnollinen alue Bryssel, jossa asuvista enemmistö on ranskankielisiä, mutta joka sijaitsee maantieteellisesti Flanderissa.
On todella hankala arvioida, miten tilanne tulee kehittymään. On myös niitä, jotka hyötyvät hajanaisesta tilanteesta ja eivät edes hae sille ratkaisua. Kuningas Albert II saattaa nyt pyytää edellistä pääministerin varamiestä Didier Reyndersia muodostamaan uuden hallinnon. Toinen vaihtoehto on pyytää Letermeä jäämään tai järjestää ennenaikaiset vaalit. Uusi vaalituloskaan tuskin poistaisi itse ongelman ydintä. Ehkä flaamit voisivat muodostaa oman valtionsa? Silloin köyhän Vallonian pitäisi ehkä liittyä Ranskaan, koska yksin se ei pärjäisi. Miten sitten kolmannelle alueelle, Brysselille, kävisi? Tulisiko siitä oma kaupunkivaltionsa kuten Amerikan serkustaan Washington D.C:stä?
Belgian olisi syytä ratkaista ongelmansa ripeään tahtiin. Muut maan asiat, kuten budjetti ja sosiotaloudelliset uudistukset, ovat jääneet institutionaalisen kiistan jalkoihin. Ongelma on nolo myös koko unionille, kun sen pääkaupungin institutionaalinen asema on epävakaalla pohjalla. |
|