Get Flash to see this player.
Etusivu Piia-Noora Mepin työ Kalenteri Kuvagalleria Tiimi Yhteystiedot
Lisää päivän vihastuksia
Pvm Otsikko
21.04.2008 Euroviisu-uhittelu
18.04.2008 Arvojohtajan arvovalinta
16.04.2008 Typerää lainsäädäntöä
15.04.2008 Suomi menettää asemiaan tietotekniikassa
11.04.2008 Globalisaatiota ja vapaakauppaa turha syyttää pahenevasta köyhyysongelmasta
10.04.2008 Kansalaisten nopea avunsaanti turvattava!
09.04.2008 Järkyttävä lahko
08.04.2008 Häpeä, Berlusconi
07.04.2008 Parlamenttiavustajien palkkaus ja sosiaaliturva-asiat kuntoon!
03.04.2008 Hu Jian tuomio
02.04.2008 Isien oikeudet?
01.04.2008 Episodin loppu
31.03.2008 Viron naisten hiv-epidemia
25.03.2008 Berlusconin protektionistinen uho
17.03.2008 Onko Kiinassa menossa kansanmurha?
14.03.2008 Välimeren unioni epäilyttää
13.03.2008 Kunniaväkivaltaa myös Suomessa
12.03.2008 Seksuaaliterveyspalvelut osaksi naisten perusoikeuksia!
11.03.2008 Ei sukupuolikiintiöille, EU:ssakaan
07.03.2008 Kiina asettamassa jälleen rajoitteita sananvapaudelle
 
<< Edellinen sivu    Seuraava sivu >>  
   
Euroviisuja ei pidä ottaa liian vakavasti
28.05.2008

Maanantaina Financial Timesin kansainvälisten asioiden bloggaaja Gideon Rachman pudotti aikamoisen pommin. Hän käsitteli blogissaan Euroviisujen politiikkaa todeten, ettei yksikään länsieurooppalainen maa ole voittanut kisoja sitten vuoden 2001.

Hetkinen. Voittajia ovat olleet: 2001 Viro, 2002 Latvia, 2003 Turkki, 2004 Ukraina, 2005 Kreikka, 2006 Suomi, 2007 Serbia ja 2008 Venäjä. Maat pääosin kuuluvat Itä- ja Etelä-Eurooppaan, mutta että Suomikin? Meidät totaalisesti blogattiin itäblokkiin. Näinkö Suomi nähdään osana itää Lontoosta käsin?

Voidaan miettiä, miten omat poliittiset ratkaisumme ovat vaikuttaneet siihen, ettei meitä pidetä länsieurooppalaisina. Suomihan meidän mielestämme kuuluu itsestään selvästi länteen! Ehkä niin kauan kun jahkaamme, onko meidän soveliasta olla kaikessa länsimaisessa yhteistyössä mukana, meitä ei noteerata länsieurooppalaisiksi. Lontoota eivät kiinnosta selitykset, he katsovat tuloksia.

Maantieteellisesti katsoen olemme toki Venäjän kainalossa, mutta Rachman puhui nimenomaan poliittisesta vinkkelistä; kuinka Euroviisuissa Länsi-Eurooppa tulee jyrätyksi Itä-Euroopan voimin. Rachmanin mukaan euroviisut ovat poliittiset, koska kaikki lukuisat Keski- ja Itä-Euroopan maat äänestävät toisiaan ja siksi länsieurooppalaisilla ei ole mahdollisuuksia voittaa. BBC:n rääväsuinen euroviisujuontaja Terry Wogan on jopa ehdottanut, että Länsi-Euroopan maiden tulisi tämän vuoksi jättäytyä kisoista pois tulevaisuudessa.

Tottakai pistejakauman selkeä poliittisuus kismittää euroviisufaniakin, muttei Euroviisuja - joka on puhtaasti viihde- ja populaarikulttuurin tapahtuma - pidä ottaa liian vakavasti.

Rachmanin vuodatus Euroviisujen ja politiikan kytköksistä on turhaa ylireagointia. Sen lisäksi, että Suomi lokeroidaan meille vieraaseen kategoriaan, hyökkää Rachman koko Keski- ja Itä-Eurooppaa vastaan. Hän oikeasti, vakavalla naamalla, vertaa EU:n laajentumista euroviisujen laajenemiseen useampiin maihin. Seuraukset laajentumisilla ovat kuulemma samansuuntaiset; länsieurooppalaiset eivät enää tunnista omakseen perustamaansa yhteisöä, jota ne rahoittavat ("they no longer recognise a club that they founded, and that they continue to fund").

Itäeurooppalaisten maiden menestyksen myötä ja nyt viimeisenä tippana Venäjän voiton ansiosta, on Euroopan unionin tulevaisuus kuulemma huonossa jamassa. Rachamanin mukaan ennen kisoissa pärjännyt Irlanti vetää nyt herneet nenään ja äänestää kostoksi 12.6. kansanäänestyksessä Lissabonin sopimusta vastaan. Vähemmän uskottavaa lausuntoa, vieläpä arvostetulta kansainvälisistä suhteista kirjoittavalta kolumnistilta, saa hakea.

Euroviisut ovat hupia, hauskaa ajanvietettä, vaikkakin taustalla on rauhanomainen ajatus kansoista kisaamassa paremmuudesta rehdisti ja hyvässä hengessä, aivan kuten urheilukisoissakin. Mutta se, että kolumnisti vetää poliittisia johtopäätöksiä laulukisoista on paitsi ammatillisesti ala-arvoista myös kansalaisia populistisesti harhaanjohtavaa ja poliittiset tarkoitusperät omaavaa totuudenvääristelyä.
 
Takaisin etusivulle