Globalisaatio - parasta mahdollista kehitysapua - Tervareitti
25.04.2008
Pari viikkoa sitten joukko kansalaisjärjestöjä, kansalaisaktivistiryhmiä sekä työmarkkinajärjestöjä järjesti mielenilmauksen, jossa syytettiin EU:n hylänneen YK:n vuosituhannen vaihteessa asetetut, maailmanlaajuisen köyhyyden hävittämiseen vuoteen 2015 mennessä tähtäävät tavoitteensa. Mielenilmauksessa EU:n väitettiin siten luopuneen köyhyyden vastaisesta taistelustaan.
Ankaria syytöksiä perusteltiin EU:n kolmansien maiden kanssa tekemillä vapaakauppasopimuksilla, joista on viime aikoina neuvoteltu erityisesti Afrikan maiden kanssa. Mielenosoittajat väittivät EU:n solmimien taloudellisen yhteistyösopimusten ja kahdenkeskisten vapaakauppasopimusten suorastaan pakottavan kolmannet maat avaamaan markkinansa vauraille eurooppalaisille yrityksille, joita vastaan paikalliset yritykset eivät pysty kilpailemaan. Kaupankäynnin vapauttaminen edistäisi niiden mukaan rikkaiden eurooppalaisten yritysten pääsyä markkinoille pienten, paikallisten toimijoiden kustannuksella. Lisäksi järjestöt olivat pahoillaan viime vuosikymmenien kehityksestä, jossa vähittäin lisääntynyt kaupankäynti on johtanut siihen, etteivät Afrikankaan maat ole enää täysin omavaraisia vaan ostavat osan tuotteista ulkomailta.
Viime aikaisista uutisista esimerkiksi Afrikan maiden lisääntyneestä lapsikuolleisuudesta onkin syytä olla huolissaan. Vielä enemmän huolissaan pitäisi kuitenkin olla siitä, että vielä tänäkin päivänä vapaan kaupankäynnin kuvitellaan olevan vahingollista kehittyville maille. Aikakautena, jolloin puhutaan kauniisti kokonaisten mantereiden välisten raja-aitojen rikkoutumisesta ja maailmanlaajuista hyvinvointia edistävistä tavoitteista, on suorastaan järkyttävää huomata joidenkin tahtovan ehdoin tahdoin jarruttaa myönteistä kehitystä palaamalla takaisin vuosikymmenten takaiseen, suljetun talouden synkkään aikakauteen. Jo perusyleissivistykseen kuuluu tietää, että maiden välinen avoin kaupankäynti lisää sekä tuoja- että viejämaan hyvinvointia eikä suinkaan heikennä sitä.
Vapaan kaupankäynnin vaikutuksista yleiseen hyvinvointiin on talouden perusoppien lisäksi olemassa lukemattomia tuoreempiakin tutkimuksia. Esimerkiksi The Heritage Foundation ja The Wall Street Journal ovat julkaisseet jo neljäntoista vuoden ajan arvostettuja The Index of Economic Freedom -tutkimuksia, joissa on selvitetty taloudellisen vapauden ja vaurastumisen välistä yhteyttä yli 160 valtiossa. Tämänvuotisen julkaisun mukaan globalisaation ja hyvinvoinnin välinen yhteys on nyt entistäkin kiistattomampi: taloudellista vapautta on tutkimuksessa mitattu kattavasti kymmenellä eri mittarilla. Tutkimuksen mukaan maailman taloudellisesti vapaimmilla mailla on peräti viisinkertainen bruttokansantuote henkeä kohden verrattuna taloudellisesti kaikista suljetuimpaan viidennekseen. Näillä vapaimmilla valtioilla on myös alhaisemmat työttömyyslukemat ja matalampi inflaatioaste. Kaiken kaikkiaan ei ole epäselvyyttä siitä, etteikö kaupankäynnin keinotekoisten esteiden poistaminen edistäisi taloudellista kehitystä ja samalla myös väestön hyvinvointia. Hyvä esimerkki tästä on Kuuba, jossa kaupankäynnin asteittainen vapauttaminen on selkeästi hyödyttänyt etenkin maan köyhintä väestönosaa ja parantanut kansalaisoikeuksia.
Kansalaisjärjestöjen mielenilmauksessa kaikista kyseenalaisin oli väite siitä, kuinka esimerkiksi Ghanassa olivat asiat huomattavasti paremmin pari vuosikymmentä sitten, jolloin maassa tuotettiin 90 % maan omasta riisitarpeesta. Nyt Ghanassa tuotetaan enää kymmenes siellä kulutettavasta riisistä ja tätä kansalaisjärjestöt pitivät todisteena vapaakauppasopimusten turmiollisuudesta! Toisin sanoen, kansalaisjärjestöjen mielestä Afrikan mailla olisivat asiat paremmin, jos ne eivät osallistuisi lainkaan maailmankauppaan vaan eläisivät edelleen peruselintarvikkeita viljellen, jonkinlaisessa monokulttuurisessa luontaistaloudessa ja olisivat täysin omavaraisia. Tämä ajatus osoittaa joko täydellistä tietämättömyyttä tai - mikä vielä pahempaa - suoranaista välinpitämättömyyttä kehitysmaiden ongelmia kohtaan.
Vapaan kaupankäynnin keskeisenä ajatuksena on se, että tuotteet tuotetaan siellä, missä se on taloudellisesti edullisinta. Vapaa kaupankäynti hyödyttää sekä kehitysmaiden yrityksiä että tavallisia kansalaisia: kun länsimaiden rakentamista keinotekoisista kaupan esteistä luovutaan, köyhienkin maiden yritykset voivat viedä tuotteitaan ulkomaille ja tuottaa tarvikkeita yli kotimaan tarpeen. Kansalaiset puolestaan pääsevät käsiksi monipuolisempaan tuotevalikoimaan eivätkä enää ole vain yhden tai kahden tuotteen varassa.
Köyhien maiden auttamisesta puhuttaessa usein unohtuu se, että yli puolet köyhille maille annetusta rahallisesta avusta on peräisin EU:lta ja sen jäsenmailta. EU onkin maailman suurin kehitysavun rahoittaja - suhteellisesti huomattavasti suurempi kuin esimerkiksi vauras Japani tai Yhdysvallat. EU pyrkii jatkuvasti tekemään ratkaisuja, jotka hyödyttävät myös kehittyviä maita - tämä on yksi EU:n vapaakauppasopimusten keskeinen tavoite.
Olisikin jo aika lakata syyttämästä globalisaatiota kaikista mahdollisista ongelmista ja ymmärtää, että vapaakauppa päinvastoin edistää maailmanlaajuista hyvinvointia. Tärkeintä olisi, että Eurooppa pysyisi yhtenäisenä rintamana taistossa köyhyyttä ja korkeaa lapsikuolleisuutta vastaan eikä sortuisi keskinäiseen syyttelyyn tai sisäisiin ristiriitaisuuksiin. Siitä ei hyödy loppupeleissä kukaan. |
|
