Gallit ja helleenit barrikadeilla jälleen!
15.05.2008
Tänään kuulimme uutisia: "suurlakko pysäytti Kreikan", "Ranskassa jälleen laajoja lakkoja"... Näissä maissa ei kansallisten uudistusten tekeminen ole helppoa.
Kreikassa suljettiin satamia ja lentoliikenne oli osittain pysähtynyt. Pankit, sairaalat ja virastot suljettiin. Lakkojen takana ovat ammattiliitot, jotka vastustavat hallituksen aikeita myydä osuuksia valtionyhtiöistä leikatakseen valtion äärimmilleen kasvanutta velkataakkaa sekä vastustaakseen eläkeuudistuksia ja kuluttajahintojen nousua. Uutisten mukaan Kreikassa jatkuvat työtaistelutoimet ovat sotkeneet maan talouden täysin. Mitä niin pahaa on valtio-omistuksen tarkastamisessa, että koko yhteiskunta pitää lamauttaa?
Myös Ranskassa julkisen sektorin työntekijät, lähinnä opettajat, olivat lakossa vastustaakseen presidentti Nicolas Sarkozyn työpaikkojen leikkauksia. Tämä oli jo kolmas laaja julkisen sektorin leikkauksia vastustava lakko Sarkozyn aikana ja joissain kaupungeissa mielenosoitusmarssit äityivät väkivaltaisiksi. Hallituksen mukaan korkeakouluopiskelijoiden määrä on pudonnut niin reippaasti, että työpaikkojen määrää on leikattava tuhansittain. Syynä leikkauksiin on myös maan budjetin tasapainottaminen EU:n vaatimusten mukaisesti vuoteen 2012 mennessä.
Uudistukset eivät varmasti ole monille mieleen, mutta niitä on vaan joskus pakko valtiovallan tehdä. On myös ymmärrettävää, että jokainen ihminen kantaa huolta työpaikastaan ja ammattiyhdistysliike on sen vuoksi olemassa, että järjestäytyneenä työntekijät voivat valvoa etujaan paremmin. Mutta en ole ymmärtänyt, miksi ay-liikkeellä on tarve olla este kehitykselle ja joskus aivan pakollisille talousuudistuksille yhteiskunnassa. On myös ihmeellistä, että ay-liikkeen voima on niin valtaisa, että koko yhteiskunta pysähtyy, kun ammattiliitto älähtää.
Joskus ay-liike unohtaa, että sen pitäisi ajaa työntekijöiden etua, eikä toimia poliittisena vasemmistovoimana. Työntekijöiden etuna ei varmasti ole, että maa ajautuu perikatoon ja ne viimeisetkin työpaikat menetetään. Hallituksella on kuitenkin koko kansakunnan etu ajateltavana sen yrittäessä tasapainottaa valtion taloutta, estäessä maan ajautumista taloudelliseen perikatoon ja pärjäämistä myös tulevaisuudessa. |
|
