Hyvinvointiyhteiskunta tarvitsee pelastajan! - Nykypäivä
10.03.2006
Eduskunta sai viime viikolla kuulla presidentti Tarja Halosen toisen virkaanastumispuheen. Puhe oli Haloselta tuttua liturgiaa, hän on jo kuusi vuotta pyrkinyt profiloitumaan suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan yksinäisenä puolustajana. Presidentti Halonen on onnistunut luomaan ???hyvinvointiyhteiskunnan tukipilarina toimimisesta??? itselleen hyvän brändin - mitään muuta hän ei tällä saralla olekaan saanut aikaiseksi.
Oli valitettavaa, että keskustelu suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan nykytilasta ja tulevaisuudesta jäi muuten varsin virkeää debattia luoneissa presidentinvaaleissa pinnalliseksi. Erityisen huolestuttavaa on, että moni tuntuu oikeasti olevan siinä luulossa, että viime vuosikymmeninä hyvinvointivaltiota on joko tietoisesti, tiedostamatta tai välinpitämättömyyden seurauksena ajettu alas. Usein hyvinvointivaltion romuttajan leima on lyöty Kokoomuksen otsaan, vaikka ovat keskustaoikeistolaiset kumppanimmekin saaneet osansa vasemmiston kritiikistä mm. työreformista keskusteltaessa.
Kokoomuksen syyllistäminen ei voisi olla epäoikeudenmukaisempaa politiikkaa. Kokoomus on itse asiassa suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan paras ystävä, sillä hyvinvointimme rahoituspohja olisi rapautunut ajat sitten ilman kahta Kokoomuksen johdolla toteutettua suurta poliittista ratkaisua: EU-jäseneksi hakeutumista ja valtiontalouden säästötalkoita suuren laman jälkeen. EU-jäsenyys moninkertaisesti kansantaloutemme kasvupotentiaalin, mahdollisti Nokia-ihmeen ja it-buumin. Valtion menojen leikkaaminen ja toteutettu hevoskuuri taas pelasti maan jokseenkin varmalta konkurssilta, johon julkinen talous oli viime vuosikymmenen taitteessa ajautunut.
Nämä kaksi hanketta voimme täysin objektiivisesti laskea Kokoomuksen ansioksi. Mikäli Kokoomus olisi jäänyt oppositioon vuonna 1991, punamultapuolueet eivät todennäköisesti olisi EU-hakemusta jättäneet ja Suomi olisi ollut kolkuttelemassa EU:n ovia vasta vuonna 2004 kymmenen muun jäsenvaltion kanssa. Myöskään valtiotalouden tervehdyttäminen tuskin olisi onnistunut jakopuolueina mainetta niittäneiltä puolueilta.
Tärkeintä olisi ymmärtää, että näistä uudistuksista on kulunut jo pitkä aika eikä ???hyvinvointiyhteiskuntaidylli??? säily itsestään. Vaikka asiat ovat nyt vielä hyvin, hyvinvoinnin rahoituspohjan murentuminen väestörakenteen muuttumisen vuoksi on ratkaisematta kestävällä tavalla.
Yhteiskunnalla on oltava oikeus edellyttää jäseniltään vastinetta hyvinvoinnilleen. Tarja Halonen sanoi virkaanastujaisissaan: "Vaikka hyvinvointiyhteiskunta on laajasti hyväksytty tavoite, niin se ei toteudu kaikkien ihmisten elämässä, vaan meillä on alueellista ja sosiaalista eriarvoisuutta. Se on vastoin suomalaisten oikeudentajua."
Olen eri mieltä. Se vasta oikeudentajua nakertaakin, että eriarvoistava tekijä on itse hyvinvointiyhteiskunta, joka sallii osan terveistä, työkykyisistä ja työikäisistä jäsenistään olla jouten muiden piikkiin. Ihmisten on lähtökohtaisesti tehtävä jotain oman hyvinvointinsa eteen. Vapaamatkustajat nakertavat järjestelmää ja lisäksi vääristävät huoltosuhdetta aktiivien ja passiivien välillä entisestään. Kaikille ei tänä päivänä työtä löydy, sen ymmärrän. Mutta kuinka on mahdollista, että Suomessa on vielä tänäkin päivänä käytännössä mahdollisuus kieltäytyä tarjotusta työstä? |
|
