Get Flash to see this player.
Etusivu Piia-Noora Mepin työ Kalenteri Kuvagalleria Tiimi Yhteystiedot
Kirjoituksia
Pvm Otsikko
22.12.2006 Suomen eleetön tyyli puri - Nykypäivä
11.12.2006 Eurooppa - Ei ongelmia, vaan vastaus - Meppiuutiset
01.12.2006 Kansallisvaltioiden aikakausi on ohi - Nykypäivä
28.11.2006 Mikä on Suomen tie? - Kaleva
14.11.2006 EU haluaa tasata yhdysliikenteeen hintoja - Taloussanomat
09.11.2006 How should the regulatory framework evolve to create an investment friendly environment? - European Voice
31.10.2006 Uskonnon nimissä tehdään paljon väärää - Kaleva
27.10.2006 Ääriliikkeet nostavat päätään - Nykypäivä
03.10.2006 Ongelmia perustajaytimessä? - Kaleva
29.09.2006 Euroopan rajat - Nykypäivä
05.09.2006 Venäläistä mosaiikkia unionissa - Kaleva
22.08.2006 Maailmanpolitiikan arkipäivää? - Nykypäivä
22.06.2006 Iso K - kapula keskustaoikeistolaisen yhteistyön rattaissa - Nykypäivä
14.06.2006 Unionin kriisi ei ole laajentumisesta kiinni - Kaleva
21.05.2006 Lainsäätäjistä on tulossa virkaholhoojia - Aamulehti
19.05.2006 Mikään ei ole mahdotonta - Nykypäivä
18.05.2006 Parisuhteen laatu ei koskaan saa olla peruste syrjinnälle - Helsingin Sanomat
26.04.2006 PK-yritykset, ei talousnationalismi vastauksena Euroopan työllisyysongelmaan - Lehdistötiedote
20.04.2006 Naisia lisää yritysjohtoon ? Mutta miten? - Kaleva
13.04.2006 Mullahien ydinase on uhka maailmanrauhalle - Nykypäivä
 
<< Edellinen sivu    Seuraava sivu >>  
   
Naisia lisää yritysjohtoon ? Mutta miten? - Kaleva
20.04.2006

Naisten osuus yritysten ylimmässä johdossa on kasvanut tuskallisen hitaasti. Edelleenkin vain pieni murto-osa pörssiyritysten hallituksen jäsenistä on naisia. On selvää, että tilanne on kestämätön. Naisia tarvitaan lisää yritysten johtoportaaseen ja nopeasti. Tämä ei ole tärkeää vain periaatteellisesti, vaan myös kestävien arjen käytäntöjen edistämiseksi. Naisjohtajat lisäisivät yritysjohdon ymmärrystä tasa-arvoasioista, ja jo pelkkä naisten läsnäolo hallituksissa varmistaisi, että yrityksen strategioissa huomioitaisiin tehtävien päätösten ja bisnesvalintojen sukupuolivaikutukset.

Sosiaali- ja terveysministeri Tuula Haatainen (sd.) on ehdottanut Suomeen Norjan mallin mukaisia kiintiöitä naisten määrän kasvattamiseksi yritysjohdossa. Suhtaudun ehdotukseen kriittisesti. Tavoite on oikea, mutta keino väärä.

Ensinnäkin mielestäni tasa-arvotyön tärkein tehtävä yhteiskunnassa on tasoittaa sukupuolten yhteinen pelikenttä, ei luoda naisille omaa pelikenttää, jossa pelataan eri säännöillä miesten kanssa.

Vaikka positiivinen erityiskohtelu on varsin käytetty tasa-arvotyökalu, kiintiöajattelussa piilee aina myös riskejä edunsaajalle. Oli kyse minkälaisesta valintatilanteesta tahansa, meidän on naisina pyrittävä välttämään mielikuvaa, että naisten riman pitäisi olla alempana kuin miesten. Toisin kuin esimerkiksi urheilussa, suorituskyky liike-elämässä ei ole kiinni fyysisistä ominaisuuksista, vaan henkisistä kyvyistä.

Miten sitten pelikenttä elinkeinoelämässä voitaisiin tasoittaa, ellei kiintiöillä? Työmarkkinoiden epätasa-arvon syiden etsiminen on aloitettava jo lasten ja nuorten kasvatuksesta. Jostain syystä koulutusjärjestelmämme luo pohjaa aikuisiän epätasa-arvolle, sillä suomalaisten työmarkkinoiden vertikaalinen jakautuminen miesten ja naisten aloihin on voimakkaampaa kuin missään muualla Euroopassa.

Jotta ylimpään johtoon saadaan lisää naisia, on lisättävä naisten kokonaismäärää yksityissektorilla ylipäätään. Ongelmiin on myös tartuttava alempana. Siellä, missä työuraansa tekevät ne naiset, joiden joukosta tulevat naisjohtajat nousevat. Näkökulma täytyy olla edistää tasa-arvoa alhaalta ylös.

Tärkeä haaste on edistää työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista siinä vaiheessa työuraa, kun työntekijä tekee käytännön valinnan työhön liittyvistä tavoitteistaan. Naiselle perheeseen liittyvien toiveiden ja työuran tavoitteiden välinen ristiriita on usein konkreettisempi kuin miehelle. Käytännössä, miehen ei tarvitse luopua kuin korkeintaan vapaa-ajastaan, naisen taas edellytetään valitsevan joko äitiyden tai uran.

Vaikka 2000-luvulla pitäisi olla itsestään selvää, että niin miehille kuin naisillekin vastuullisen vanhemmuuden ja menestyksekkään uran yhdistäminen on mahdollista, tilastot kertovat karua kieltään siitä, ettei tilanne ole näin ongelmaton. Tilastojen mukaan lähes puolet (49%) naisjohtajista on lapsettomia, kun taas lapsettomien miesjohtajien osuus on alle viidennes (19%). Siis siinä missä mies voi yhdistää perheen ja uran, nainen joutuu vaikean valinnan eteen, jossa hän joutuu valitsemaan tärkeämmäksi kokemansa elämäntehtävän. Luopuminen perheestä on monelle naiselle liian suuri uhraus työuran eteen. Tällaista modernin yhteiskunnan ??Sophien valintaa?? ei naisten pitäisi joutua tämän päivän työelämässä menestyäkseen tekemään.

Työyhteisöjen merkitystä ei tässä yhteydessä voi unohtaa. Työyhteisöissä, jossa lasten saaminen ymmärretään ja siihen suhtaudutaan myönteisesti, työntekijöillä on enemmän lapsia kuin sellaisissa työyhteisöissä, jossa suhtautuminen vanhemmuuteen on vähemmän kannustavaa. Vähimmäisvaatimus on, että perhevapaista aiheutuvat työnantajakustannukset jaetaan nykyistä oikeudenmukaisemmin.

Nousu organisaation johtotehtäviin edellyttää luonnollisesti kovaa työtä, oli kyseessä sitten nainen tai mies. Usein työntekijöiltä vaaditaan kuitenkin rajatonta työpanosta juuri siinä vaiheessa uraa, kun oman perheen rakentaminen on ajankohtaista. On hyvin kuvaavaa, että pienten lasten isät tekevät kaikkein pisimpiä työpäiviä, jopa pitempiä kuin lapsettomat miehet. Työelämän ylimitoitetuilla vaatimuksilla perheelliset naiset pelataan ulos ??johtajaruletista?? jo pelkästään sillä, ettei tällainen totaalisesti palkkatyölle omistautuminen ole mahdollista ilman todella harvinaislaatuista kotirintamamiestä, joka mahdollistaisi ympäripyöreät työpäivät. Usein apua löytyisi myös ostopalveluista, jolla arkea voitaisiin helpottaa. Laadukkaita ja luotettavia kotipalveluita on kuitenkin vähän tarjolla ja niiden hinta on tuettunakin valtaosalle keskituloisista palkansaajista liian kova.

Eräs keino lisätä naisten määrää yritysjohdossa olisi edistää sitä, että vastuu perheestä ja kodista jakautuisi tasaisemmin kummallekin vanhemmalle. Työnantaja voi monella tapaa helpottaa työn ja perheen yhteensovittamista, jos vain haluaa. Miehiä voidaan kannustaa lisävastuuseen kotona ja naisia luottamaan ja sitä kautta luovuttamaan heille kotivastuuta. Tutkimusten mukaan erityisesti äitiys ja lapsista huolehtiminen kasvattavat naisista taitavia ihmissuhdejohtajia, tiimityöskentelijöitä ja ajankäytön hallinnan eksperttejä. On suurta haaskausta jättää tällaiset arvostetut työmarkkinakyvyt käyttämättä.

Uskon naisten pystyvän lunastamaan paikkansa yritysjohdossa ilman kiintiöitäkin. Haluan kuitenkin kiittää ministeri Haataista tärkeästä keskustelunavauksesta. Tärkeintä on, että saamme aikaan yhteiskunnallisen konsensuksen tavoitteesta nostaa naisjohtajien suhteellista osuutta yritysten ylimmässä johdossa. Kiintiöillä tai ilman. Kaikki näkemykset tähän keskusteluun ovat tervetulleita.
 
Takaisin etusivulle