 |
Lisää päivän vihastuksia |
|
|
|
| |
|
Globalisaatiota ja vapaakauppaa turha syyttää pahenevasta köyhyysongelmasta
11.04.2008
Joukko kansalaisjärjestöjä esitti vastikään syytöksen, jonka mukaan EU on hylännyt tavoitteensa taistella maailmanlaajuista köyhyyttä vastaan solmimalla vapaakauppasopimuksia Afrikan maiden kanssa. Samalla brittiläisessä Lancet-lehdessä julkaistiin tutkimus, jonka mukaan Afrikan maat eivät ole onnistuneet vähentämään lapsikuolleisuutta YK:n toivomalla tavalla. Päinvastoin, tutkimuksen mukaan lapsikuolleisuus on jopa kasvanut vuosituhannen alusta. Tutkimuksen mukaan melkein 70:ssä Afrikan maasta vain neljännes on edistynyt edes jossain määrin tavoitteissaan vähentää lasten kuolleisuutta. Tämä on hyvin kaukana YK:n kunnianhimoisista tavoitteista vähentää kuolleisuutta kolmanneksella ajanjaksolla 2000 - 2015.
Nämä erinäiset kansalaisjärjestöt kerääntyivät viime keskiviikkona Euroopan komission eteen osoittamaan mieltään EU:n solmimia kahdenkeskisiä vapaakauppasopimuksia vastaan. Järjestöt väittivät, että juuri vapaaseen kaupankäyntiin tähtäävät sopimukset uhkaavat YK:n vuosituhannen vaihteessa asettamien tavoitteiden saavuttamista maailmanlaajuisen köyhyyden vähentämisessä ja lapsikuolleisuutta vastaan taistelemisessa. Kansalaisjärjestöt väittivät, että kaupankäynnin avaaminen vain edesauttaa rikkaita eurooppalaisia yrityksiä pääsemään markkinoille paikallisten yritysten kustannuksella. Lisäksi järjestöt olivat pahoillaan viime vuosikymmenien kehityksestä, jossa vähittäin lisääntynyt kaupankäynti on johtanut siihen, että Afrikankaan maat eivät ole enää täysin omavaraisia vaan ostavat osan tuotteista ulkomailta.
On surullista, että vielä tänäkin päivänä kuvitellaan vapaan kaupankäynnin olevan vahingollista kehittyville maille. Esimerkiksi The Heritage Foundation ja The Wall Street Journal ovat julkaisseet jo neljäntoista vuoden ajan arvostettuja The Index of Economic Freedom -tutkimuksia, joissa on selvitetty taloudellisen vapauden ja vaurastumisen välistä yhteyttä yli 160 valtiossa. Tämänvuotisen julkaisun mukaan globalisaation ja hyvinvoinnin välinen yhteys on nyt entistäkin kiistattomampi: taloudellista vapautta on tutkimuksessa mitattu kattavasti kymmenellä eri mittarilla. Tutkimuksen mukaan maailman taloudellisesti vapaimmilla mailla on peräti viisinkertainen bruttokansantuote henkeä kohden verrattuna taloudellisesti kaikista suljetuimpaan viidennekseen. Näillä vapaimmilla valtioilla on myös alhaisemmat työttömyyslukemat ja matalampi inflaatioaste. Kaiken kaikkiaan ei siten ole epäselvyyttä siitä, etteikö kaupankäynnin keinotekoisten esteiden poistaminen edistäisi taloudellista kehitystä ja samalla myös väestön hyvinvointia.
Kansalaisjärjestöjen mielenilmauksessa kaikista naurettavinta - ja samalla myös järkyttävintä - oli väite siitä, kuinka esimerkiksi Ghanassa oli asiat huomattavasti paremmin pari vuosikymmentä sitten, jolloin maassa tuotettiin 90 % maan omasta riisitarpeesta. Nyt Ghanassa tuotetaan enää kymmenes siellä kulutettavasta riisistä ja tätä kansalaisjärjestöt pitivät todisteena vapaakauppasopimusten turmiollisuudesta! Toisin sanoen, kansalaisjärjestöjen mielestä Afrikan mailla olisi asiat paremmin, jos ne eivät osallistuisi lainkaan maailmankauppaan vaan olisivat edelleen omavaraisia. Tämä on aivan järjetön ajatus ja osoittaa joko täydellistä tietämättömyyttä tai - mikä vielä pahempaa - suoranaista välinpitämättömyyttä kehitysmaiden ongelmia kohtaan. Vapaan kaupankäynnin keskeisenä ajatuksena on se, että tuotteet tuotetaan siellä, missä se on taloudellisesti edullisinta. Vapaa kaupankäynti hyödyttää sekä kehitysmaiden yrityksiä että tavallisia kansalaisia: köyhien maidenkin yritykset voivat esteettä viedä tuotteitaan ulkomaille ja tuottaa tarvikkeita yli kotimaan tarpeen. Kansalaiset puolestaan pääsevät käsiksi laajempaan ja monipuolisempaan tuotevalikoimaan eivätkä enää ole vain yhden tai kahden tuottajan varassa. Vapaa kaupankäynti helpottaa myös reilua, yritysten välistä kilpailua ja johtaa kustannustehokkaampaan sekä paremmin kysyntään vastaavaan tuotantoon.
Olisi jo aika lakata syyttämästä globalisaatiota kaikista mahdollisista ongelmista ja ymmärtää, että vapaakauppa päinvastoin edistää maailmanlaajuista hyvinvointia. Tärkeintä olisi, että Eurooppa pysyisi yhtenäisenä rintamana taistossa köyhyyttä ja korkeaa lapsikuolleisuutta vastaan eikä sortuisi keskinäiseen syyttelyyn tai sisäisiin ristiriitaisuuksiin. Sen me olemme kehittyville maille velkaa. |
|
| | | Takaisin etusivulle | | |
|
