Kiina herättää kysymyksiä - Kaleva
28.03.2008
On poliittisten päättäjien yleinen erhe kuvitella, että juuri heidän valtakaudellaan maailma elää murrosvaihetta. Totta kai ajankohtaiset haasteet tuntuvat aina suurilta verrattuna historiaan, koska menneisyydessä tehdyt ratkaisut vaikuttavat usein itsestään selviltä, vaikkeivät ne sitä tosiasiassa omana aikakautenaan olisi olleetkaan.
Tänä päivänä puhutaan jälleen maailman suuresta muutoksesta, globalisaation turbovaiheesta. Toki muutosvauhti on tänä päivänä suuri, mutta myös ihmiskunnan kyky hallita entistä nopeatempoisempaa ympäristöä on teknologisen kehityksen ansiosta parantunut. Turbovauhti on osa modernia yhteiskuntaa.
Yksi menossa olevan muutoksen keskeisiä perusvirtauksia on kilpailuasetelman muuttuminen eri sivilisaatioiden välillä. Siinä missä 1800-luku oli Euroopan kulta-aikaa ja 1900-luku Yhdysvaltain hegemoniaa, 2000-luvusta ennakoidaan Kiinan vuosisataa. Kiina on eittämättä tämän hetken geopolitiikan mielenkiintoisin toimija Euroopan unionin näkökulmasta. Yhdysvallat on kumppanimme, jonka psyykeä olemme vuosisatojen yhteen nivoutuneen, mutta fundamenteiltaan erilaisen historian aikana oppineet ymmärtämään. USA:n presidentit ja heidän mukanansa tuleva hallinto vaihtuvat aika ajoin, mutta politiikan perusviritys säilyy varsin samankaltaisena. Maan poliittinen järjestelmä on stabiili eikä suuria yllätyksiä ole odotettavissa edes muutoin turbulentteina aikoina.
Kiina sen sijaan on vielä hyvin pitkälle avoin kortti. On vaikea löytää sellaista asiantuntijaa, joka uskaltaisi antaa Kiinan kehityksestä varmoja lausuntoja. Kiinan tulevaisuutta jossitellaan eri muuttujilla, mutta harva osaa sanoa, kuinka todennäköisiä eri kehityspolut ovat.
Avainkysymys on Kiinan kyky hallita hurjaa kasvuaan. Yksipuoluejärjestelmässä on tässä suhteessa selkeä etunsa. Keskitetty valtajärjestelmä kykenee demokraattista prosessia nopeammin sopeutumaan ympäristön muuttumiseen ja nopeat kurssinvaihdokset ovat ainakin teoriassa mahdollisia. Kiinakin joutuu kuitenkin enenevässä määrin ottamaan huomioon ratkaisujensa laajemmat vaikutukset.
On sanottu, että muun muassa viimeaikainen ruoan hinnan nousu, joka on osin aiheutunut raaka-ainehintojen nousun ja sitä kautta vaihtoehtoisten energiantuotantomuotojen lisääntymisen sivutuotteena, aiheuttaa Kiinalle enemmän päänvaivaa kuin läntiselle maailmalle. Kiinan kommunistinen puolue nojaa kaikessa maatalousväestön tyytyväisyyteen, ja jos tuo tuki ruoka-inflaation aiheuttamien nälkävuosien takia menetetään, koko järjestelmän vakaus on vaarassa.
Toisaalta Kiinan kasvu tuo maahan ulkomaisen käteisvirran, joka tekee pääomasta jopa liian halpaa. Kun markkinoilla on paljon löysää rahaa, eikä maassa ole sosiaaliturvajärjestelmää, johon ylimääräisiä pääomia olisi mahdollista ohjata tulevaisuuden puskureiksi, markkinoiden ylikuumenemisen ja kuplien riski on todellinen.
Kasvava taloudellinen valta antaa Kiinalle myös geopoliittista pääomaa, jota Kiina voi tarvittaessa käyttää poliittisten tarkoitusperiensä ajamiseksi. Jo nyt monet asiantuntijat väittävät, että on syntymässä uusi joukkotuhoaseen muoto, talouden ydinase, jolla Kiina voi halutessaan uhata Kiinan politiikkaa kritisoivia tahoja. Tähän mennessä Kiinan suvereeni valtio-omisteinen rahasto ei ole ainakaan näkyvästi tehnyt poliittisesti perusteltuja sijoituspäätöksiä, vaan taustalla ovat olleet markkinatalouden lainalaisuudet. Kukaan ei kuitenkaan takaa, että näin on myös jatkossa.
Kiinan talouskasvu on nyt jo vaikuttanut valitettavalla tavalla läntisen maailman suhtautumiseen Kiinan edesottamuksiin. Hyssyttely on lisääntynyt sitä mukaa kuin Kiinan taloudellinen valta on kasvanut. Epäkohdista vaietaan eivätkä päättäjät uskalla panna oikeusvaltion perusoikeuksia omien etujensa menettämisen edelle. Moraalista tingitään talouden tähden. Jälkisuomettuneisuus Kiinan suuntaan on liian yleistä.
Kiinan hallituksen ihmisoikeusloukkausrekordi on järkyttävää luettavaa. Erityisesti kansalaisten sananvapautta loukataan mitä räikeimmillä tavoilla, etnisiä ja uskonnollisia ryhmiä vainotaan ja toisinajattelijoiden äänet tukahdutetaan. Kiinan usein hehkutettu huikea taloudellinen kasvuvauhti kätkeekin taakseen surullisen totuuden kommunistisen diktatuurin vaientamasta kansasta, joka halutaan pitää ylemmän auktoriteetin tiukassa talutusnuorassa.
Kiinan hallituksen harjoittamat karkeimmat ihmisoikeusloukkaukset kohdistuvat tänä päivänä Tiibetiin, jonka Kiina näkee pelkkänä luonnonvarojen lähteenään. Kiinan hallitus kokee Tiibetin vuosituhansia vanhan, rikkaan kulttuuriperinnön uhaksi ja pyrkii sulauttamaan sen osaksi totalitaristisen kommunismin hallitsemaa valtapolitiikkaansa. Euroopan parlamentissa kävimme toissapäivänä vakavan keskustelun neuvoston ja komission kanssa Tiibetin tilanteesta. Vaadimme EU:ta käyttämään kaikkia käytettävissä olevia keinoja väkivaltaisuuksien, murhien, kidutuksen ja kaikkinaisen sorron lopettamiseksi välittömästi.
Mikäli viiden olympialaisia edeltävän kuukauden aikana ei tapahdu käännettä parempaan, olemme valmiita viimekätisenä keinona harkitsemaan olympiakisojen kohdennettua boikottia. Kiina on luvannut parantaa ihmisoikeustilannettaan vastineeksi elokuussa pidettävien Pekingin olympialaisten järjestämisestä. Parannuksia ei kuitenkaan ole nähty, päinvastoin maan ihmisoikeustilanne on huonompi kuin pitkään aikaan. Juuri nyt Kiinan viranomaiset ovat erittäin tarkkoja siitä, mitä kansalaisaktiivit maansa tilanteesta kirjoittavat ja ovat valmiita ottamaan kiinni kansalaisia perusteetta maineensa ylläpitämiseksi. Tulos Kiinan maineen kannalta on tietenkin päinvastainen.
Kirjoittaja on oululainen europarlamentaarikko (kok.). |
|