Iso K - kapula keskustaoikeistolaisen yhteistyön rattaissa - Nykypäivä
22.06.2006
Presidentinvaaleista lähti liikkeelle kehityskulku, jota voidaan pitää monella tapaa poikkeuksellisena suomalaisessa politiikassa. Keskustan aito tuki yhteiselle presidenttiehdokkaallemme Sauli Niinistölle vaalien toisella kierroksella osoitti, että puolueemme pystyvät tehokkaaseen yhteistyöhön ilman muotomääräisiä sopimuksia. Tällä yhteistyöllä keskustaoikeistolainen hallituspohja nostettiin kertaheitolla tasavertaiseksi vaihtoehdoksi demariyhteistyön rinnalle. Moni politiikan ammattilainenkaan ei olisi tätä varmasti vuosi, pari sitten uskonut. Vielä kun Keskustan tulevien toivojen crème de la crème kirjoittaa pamflettikirjan, jossa viritellään yhteistyötä kokoomukseen päin ja puretaan demaritraumoja, porvarien pullat ovat hyvin uunissa.
Ilmeisesti sinivihreä yhteistyö on kehittynyt niin uskottavaksi haastajaksi punamullalle ja sinipunalle, että muutkin kuin Eero Heinäluoma näkevät jo tarvetta toppuutella menoa. Myös keskustan omien punamultamiesten vastaisku on selvästi alkanut. Keskustan puoluekokouksessa muun muassa varapuheenjohtaja Antti Rantakangas syytti avauspuheenvuorossaan Kokoomusta "aatteellisesta ryöstöviljelystä" ja kehotti keskustalaisia varomaan kokoomuslaisia, jotka ovat arvoiltaan lähellä Keskustaa. Rantakankaan puheenvuoro oli puhdasta pelin politiikkaa. Luulisi, että poliittisissa kansanliikkeissä keskustaa myöten ollaan tyytyväisiä kun muut puolueet ottavat omia ajatuksia viljeltäväkseen. Mitä suurempi kaikupohja ajatuksille yhteiskunnassa on, sitä helpompi on toteuttaa asiat myös käytännössä. Vai eivätkö kaikki keskustalaiset halua nähdä tavoitteidensa etenevän?
Myös puoluesihteeriksi valittu Jarmo Korhonen ehti alkuviikosta painaa jarrua sinivihreälle yhteistyölle. Hän varoittaa puoluettaan porvariyhteistyöstä ja muistuttaa 1980-luvun lopun pyrkimyksistä luoda Keskustan, kokoomuksen ja RKP:n yhteishallitus. Aivan niin kuin tällä täysin avoimin kortein rakennetulla yhteistyöllä olisi jotain tekemistä parinkymmenen vuoden takaisen kassakaappisopimuksen syntyvaiheiden kanssa.
Toisaalta Rantakankaan ja Korhosen höpinöistä ei kannata olla huolissaan. Rantakankaalle on keskustan nykyjohdossa annettu rooli korkeimpana kokoomuskaunan kannunvalajana ja tuore puoluesihteeri Korhonen taas on antanut kaikkiin muihinkin ajankohtaisiin kysymyksiin päättömiä vastauksia. Vai mitä on todettava mm. miehen ensimmäisestä valinnan jälkeen antamasta haastattelusta, jossa hän toteaa vuosikymmenen suurimman haasteen olevan kansaneläkkeiden tason nostaminen reilusti? Pääministeri Vanhanen ehtikin välittömästi kuitata Korhosen puheet vaalipuheiksi. "Kampanjoinnissa käytetään menneisyydestä tuttuja sloganeita, koska ne aina sykähdyttävät," pääministeri totesi Helsingin Sanomille. Taitaa puoluejohtajan ja puoluesihteerin keskinäinen yhteistyö vielä vaatia hieman hiomista...
Onneksi punamultamiesten lisäksi Keskustan puoluekokouksessa kuultiin täysin päinvastaisiakin viestejä. Painavimman puheenvuoron sinivihreän yhteistyön puolesta käytti entinen pääministeri Anneli Jäätteenmäki. Hänen kanssaan on helppo olla samaa mieltä siitä, että keskustaoikeiston yhteistyön ei tule rajoittua vain kahdeksi viikoksi joka kuudes vuosi presidentinvaalien yhteyteen. Anneli on oikeassa, että saimme talvella hyvää esimakua joukkomme yhteisestä voimasta. Olisi sääli jättää yhteistyön muut mahdolliset hedelmät poimimatta.
Piia-Noora Kauppi |
|
