Euroopan rajat - Nykypäivä
29.09.2006
Euroopan rajojen vetäminen kartalle on vahingollisinta, mitä eurooppalaiset päättäjät voivat tehdä. Näin totesi Ruotsin entinen pääministeri Carl Bildt korkealentoisessa illallispuheessaan viime viikolla Lyonissa EPP-ED:n aatemarkkinoilla.
Bildtin palopuheen mukaan jokainen on tehnyt EU:sta vahvemman ja kyvykkäämmän toimijan kohtaamaan ajan haasteet. Ilman uusia jäsenvaltiota, EU olisi niin taloudellisesti kuin poliittisestikin taantuva takamaa, jonka rooli maailmanpolitiikassa olisi nykyistä pienempi.
Hän haastoi yleisön toteamalla, ettei kai kukaan oikeasti ole sitä mieltä, että unioni olisi parempi, mikäli Iso-Britannia, Irlanti ja Tanska olisi jätetty lehdellä soittelemaan. Tai että Espanja, Portugali ja vuorollaan Kreikka olisi kannattanut jättää yhdentymisen ulkopuolelle? Entä missä EU tänä päivänä olisi, jos Suomelle, Ruotsille ja Itävallalle olisi sanottu EU:n ovella kiitos ei? Tätähän moni 1990-luvun vaikuttaja, mukaan lukien komission ex-puheenjohtaja Jaqcues Delors, aikoinaan ehdotti.
Romukoppaan joutaisi Bildtin mukaan koko EU:n vastaanottokyvyn käsite, englanniksi absorption capacity. Kuka nyt haluaisi tulla ikään kuin unionin keskusvallan nielaisemaksi? Olen aivan varma, etteivät esimerkiksi ranskalaiset koe olevansa absorboituneita unioniin. Koko termi on typerä ja harhaanjohtava.
Olen prikulleen samaa mieltä Callen kanssa. Yhteisön ulkopuolelle jättäminen on yksi vanhimpia rangaistuksia, joita ihmiskunta on olemassaolonsa aikana käyttänyt. Kansakunnalle, joka on valmis sitoutumaan EU:n yhteisiin periaatteisiin, on varmasti kova pala, mikäli heidät suljetaan jäsenyysperspektiivin ulkopuolelle.
Reformipolitiikalta jäsenyysneuvotteluja käyvissä maissa putoaa pohja pois, mikäli jäsenyysmahdollisuus nyt jo evätään.. Jos valo tunnelin päässä eli EU-jäsenyys katoaa, uudistusmieliset menettävät vahvimman valttikorttinsa - luvatun maan, joka auttaa sietämään taloudellisen ja poliittisen hevoskuurin.
Lisääntyneet puheenvuorot, joiden mukaan Turkin jäsenyysperspektiivi tulisi täydellisesti haudata, ovat huolestuttavia. Viime aikoina liian moni omaan poliittiseen perheeseemme kuuluva päättäjä on todennut, että muslimienemmistöiselle Turkille riittää pelkkä pysyvä kumppanuussuhde EU:n kanssa, mutta jäseniksi ottomaanien perillisistä ei ole.
Jäsenyyden pitää olla mahdollista kaikille maille, jotka sitoutuvat yhteisiin eurooppalaisiin arvoihin ja pelisääntöihin, ja jotka täyttävät jäsenyysedellytykset. Robert Schuman totesi viisaasti jo vuonna 1949: "Minulla ei ole mitään tarvetta vetää maantieteellistä rajalinjaa Euroopan ja "ei-Euroopan" välille. On toinen tapa asettaa rajat - jako niihin, jotka ovat hengeltään eurooppalaisia ja niihin, jotka eivät sitä ole".
Tällä hetkellä itsekkyys ja turhat ennakkoluulot hallitsevat keskustelua ja EU:n perimmäiset tavoitteet jäävät taka-alalle. EU perustettiin turvaamaan rauha, vapaus ja vauraus mantereellamme. Nämä asiat eivät ole vain harvojen etuoikeus. Oikeus parempaan tulevaisuuteen kuuluu kaikille.
Piia-Noora Kauppi |
|
