Uskonnon nimissä tehdään paljon väärää - Kaleva
31.10.2006
???Kristittyjen yleisimpiä syntejä on Jumalan käyttäminen lyömäaseena.??? Näin totesi seurapuheessaan Herättäjä-yhdistyksen kansainvälisestä toiminnasta vastaava pastori Alpo Järvi Lakeuden Ristin kirkossa viime sunnuntai-iltana. Olen kirkonmies Järven kanssa samaa mieltä.
Tosin uskonnon käyttäminen yhteiskunnallisena maallisen vallankäytön aseena ei ole vain kristittyjen helmasynti. Aivan samalla tavalla kaikkien suurten maailmanuskontojen seuraajien piiristä löytyvät omat fundamentalistinsa, joille usko oikeuttaa maallisen oikeuden ottamiseen omiin käsiin.
Tähän päivään mennessä en ole löytänyt suurtakaan eroa eri uskontokuntien höyrypäiden väliltä. On lähes sama, onko kasvotusten Teheranin lähiössä kasvaneen muslimijihadistin vai Yhdysvaltain keskilännen raamattu-vyöhykkeen punaniskakristityn kanssa. Tai onko vastassa intialainen hindunationalisti tai synagogansa takana uzi-konepistooliaan virittelevä juutalainen. Yhtä pelottavia heidän ajatuksensa maailman oikeasta suunnasta maltilliselle suomalaiselle peruskristitylle ovat .
Niin kauan kuin maailmassa on ollut ihmisyhteisöjä, on ollut myös uskontoja,jotka ovat historiamme aikana vaikuttaneet yhteiskuntiemme kehitykseen suuresti. Onpa jopa väitetty, että uskonnot ovat eniten maailmanhistoriaa muokanneita valtakoneistoja, ylitse kaiken muun ihmisen luoman.
Sukupolvesta toiseen uskonnot ovat ajaneet ihmisiä konflikteihin. Vaikka on kiistatonta, että uskontojen nimissä on tehty valtava määrä hyvää ihmiskunnalle, suurten uskontojen historiaan liittyy myös verisiä vaiheita. Uskon edestä on kautta aikojen murhattu, kidutettu, alistettu, harjoitettu korruptiota ja yritetty kahmia maallista valtaa.
Valtaosalla sodista on ollut myös uskonnollinen ulottuvuutensa. Toisaalta,vaikka uskonnolliset motiivit eivät olisi valtaapitävien sotaretken aitoja eivätkä suinkaan ainoita taustavaikuttimia, vetoaminen uskontoon on usein osoittautunut tehokkaaksi tavaksi saada kansalaiset hyväksymään eliitin kaukaisilla mailla käymät uhreja vaativat taistelut. Uskonnon ja politiikan yhteen nivoutunut retoriikka pyrkii luomaan mielikuvaa hyvien taistelusta pahaa vastaan. Kuinka kukaan, joka todella uskoo, voi vastustaa hyviä ja puhtaita motiiveja?
Erityisen ajankohtainen keskustelu Euroopassa liittyy vuoropuheluun läntisen kristillisjuutalaisen ja islamilaisen maailman välillä. Samuel Huntingtonin maalailema antiutopia sivilisaatioiden yhteentörmäyksestä on ajankohtaisempi kuin koskaan. Fundamentalismi kaikkien uskontojen sisällä on ongelma, jota ei pidä väheksyä. Toisin kuin Huntington oletti, kaikkein vaarallisimpia tulevaisuuden kannalta tulevat todennäköisesti olemaan konfliktit yhden ja saman uskontokunnan sisällä. Mitä enemmän ???qaidalainen terminologia???, joka kuvittelee edustavansa puhdasoppista muhamettilaisuutta, saa jalansijaa muslimimaailmassa, sitä vaikeammaksi keskusteluyhteys islamilaisen maailman kanssa käy. Mitä enemmän kristillinen fundamentalismi valtaa poliittista tilaa läntisessä maailmassa, sitä vaikeampi meidän on neuvotella maltillisten islamilaisten voimien kanssa. Mutta miten vetää mattoa alta fundamentalismilta? Tuntuu, että se on pikemminkin kasvussa niin maailmalla kuin omalla mantereellamme Euroopassakin.
Viimeaikaiset radikaalien islamistiryhmien hyökkäykset eurooppalaisia kohteita vastaan, kuten esimerkiksi suurlähetystön polttaminen Syyriassa, kirkon tuhoaminen Länsirannalla ja ranskalaisen filosofian opettaja Robert Redekerin vaino Le Figarossa julkaistun Muhammedia kritisoineen artikkelin jälkeen, ovat herättäneet valtaväestössä pelkoja, jotka vaikuttavat käsityksiimme islamilaisuudesta. Profeetta Muhammedin pilakuvista muslimien piirissä noussut kohu loi mielikuvan, että itse islam ??? eivät vain sen fundamentalistisen ja radikaalit muodot - on meille kristityille uhka, jota meidän täytyy ryhtyä torjumaan vetäytymällä siilipuolustukseen.
Toisaalta muun muassa Puolassa maan opetusministeri vaati Jumalan luomisoppiin perustuvan ns. kreationismin nostamista evoluutioteorian ohella esille koulujen biologiantunneilla. Onneksi maan kristitty älymystö tuoreeltaan tyrmäsi esityksen. Toisaalta fundamentalismi nostaa päätään myös meillä Suomessa, missä Raamatun tiukat tulkinnat esim. naispappien ja seksuaalivähemmistöjen kohtelun osalta ovat johtamassa osan luterilaista kirkkoa eroamiseen omaksi kirkkokunnakseen. Kannattaa myös seurakuntavaaleissa tarkistaa, millaista vaalilistaa oma ehdokas edustaa esim. naispappeuden suhteen.
Uskonnolla on aina tehty ulkopolitiikan lisäksi myös sisäpolitiikkaa. Moderneissakin yhteiskunnissa uskonnolla perustellaan poliittisia ratkaisuja ja oikeutetaan omia toimenpiteitä. Jotkut poliittiset puolueet jopa yrittävät monopolisoida itselleen Jumalan tarkoitusperien tulkinnan ja väittää edustavansa ainoaa oikeaa ratkaisua kulloiseenkin valintatilanteeseen. Trendi on myös, että josyhteiskunnallinen valintatilanne vaatii vaikeaa arvonäkökohtien punnitsemista, vedotaan uskonnon tuomaan auktorisointiin. Tehdään yksinkertaistettuja kehäpäätelmiä tyyliin ???näin on, koska näin on oltava.??? Tällaiset ilmiöt ovat kielteisiä, vaikka kristinuskosta on monta hyvääkin asiaa ottavissa maallisen esivallan käyttöön. |
|
