Get Flash to see this player.
Etusivu Piia-Noora Mepin työ Kalenteri Kuvagalleria Tiimi Yhteystiedot
Kirjoituksia
Pvm Otsikko
22.12.2006 Suomen eleetön tyyli puri - Nykypäivä
11.12.2006 Eurooppa - Ei ongelmia, vaan vastaus - Meppiuutiset
01.12.2006 Kansallisvaltioiden aikakausi on ohi - Nykypäivä
28.11.2006 Mikä on Suomen tie? - Kaleva
14.11.2006 EU haluaa tasata yhdysliikenteeen hintoja - Taloussanomat
09.11.2006 How should the regulatory framework evolve to create an investment friendly environment? - European Voice
31.10.2006 Uskonnon nimissä tehdään paljon väärää - Kaleva
27.10.2006 Ääriliikkeet nostavat päätään - Nykypäivä
03.10.2006 Ongelmia perustajaytimessä? - Kaleva
29.09.2006 Euroopan rajat - Nykypäivä
05.09.2006 Venäläistä mosaiikkia unionissa - Kaleva
22.08.2006 Maailmanpolitiikan arkipäivää? - Nykypäivä
22.06.2006 Iso K - kapula keskustaoikeistolaisen yhteistyön rattaissa - Nykypäivä
14.06.2006 Unionin kriisi ei ole laajentumisesta kiinni - Kaleva
21.05.2006 Lainsäätäjistä on tulossa virkaholhoojia - Aamulehti
19.05.2006 Mikään ei ole mahdotonta - Nykypäivä
18.05.2006 Parisuhteen laatu ei koskaan saa olla peruste syrjinnälle - Helsingin Sanomat
26.04.2006 PK-yritykset, ei talousnationalismi vastauksena Euroopan työllisyysongelmaan - Lehdistötiedote
20.04.2006 Naisia lisää yritysjohtoon ? Mutta miten? - Kaleva
13.04.2006 Mullahien ydinase on uhka maailmanrauhalle - Nykypäivä
 
<< Edellinen sivu    Seuraava sivu >>  
   
Kansallisvaltioiden aikakausi on ohi - Nykypäivä
01.12.2006

Ensi viikolla itsenäinen kansallisvaltio nimeltä Suomi täyttää 89 vuotta. Pitkä itsenäisyyden aika on hieno saavutus, jota sopii juhlia. Samalla on sopiva hetki pohdiskella, mitä on tämän päivän itsenäisyys. Missä on sen pihvi?

Valtiollinen itsenäisyys on sekoitus vapautta ja itsemääräämisoikeutta. Kansallamme ja sen edustajilla on oikeus tehdä valintoja vapaana vieraiden valtojen painostuksesta. Vapaudella tehdä omia valintoja ei kuitenkaan ole suurta merkitystä maailmassa, jossa valinnanmahdollisuutemme yksittäisenä valtiona koko ajan kapenevat. Osa asioista on lipunut Suomen ulottumattomiin. Siksi olemme vapaasta tahdostamme hakeutuneet mukaan erilaisiin kansainvälisiin yhteisöihin, jotka pystyvät palauttamaan meille kansallisvaltiolta kadonnutta vaikutusvaltaa.

On tervettä, ettei itsenäisyytemme enää ole kiinnittynyt pelkästään kansallisvaltioon. Vaikka kansallisvaltiot vielä tänä päivänä ovat kansainvälisen järjestyksen muodollisia toimijoita ja niihin liittyy monia sosiaalisen, kielellisen ja kansallisen yhteenkuuluvuuden tunteita, reaalimaailmassa valta on pitkälti siirtynyt valtioiden yhteenliittymille kuten EU:lle. Perinteisten kansallisvaltioiden aikakausi on auttamattomasti ohi. Oli aika, jolloin kansallisvaltioita ei vielä ollut ja tulossa on aika, jolloin niitä ei enää nykymuotoisina ole.

Kansallisvaltiot muodostettiin aikoinaan välineeksi saavuttaa tietyt tavoitteet; turvaamaan rauha, vakaus ja kaupankäynti. Kansallisvaltiot eivät kuitenkaan lopettaneet sotia, vaan pikemminkin pikkumaisten monarkkien ??perheriidat?? yltyivät usein valtioiden välisiksi konflikteiksi. Kansallisvaltioiden mahti alkoikin rapautua sotien vähentyessä ja klassisen liberalismin oppien levitessä valtioeliittien ymmärrettyä, että valtiorajoilla oli myös haittapuolensa. Rajat, jotka aikaisemmin olivat turvanneet vakautta muodostuivat esteeksi vaurauden ja sen mukanaan tuomien mahdollisuuksien kasvulle.

Aivan samat motiivit olivat eurooppalaisen yhdentymisen ensiaskelten taustalla. Maailmansotien raunioittaman mantereen tavoitteena oli rauha, mutta samalla yhteistyötä siivitti tarve vaurastua ja lisätä hyvinvointia. Tämä voitiin saavuttaa vain poistamalla esteitä keskinäiseltä taloudelliselta toiminnalta.

Olennaisin syy yhteisöllisen, jaetun suvereniteetin, nousulle on kuitenkin muualla kuin taloudessa. Yksikään maa ei enää halua olla kuin Atlas-jumala, joka kantaa koko maapalloa käsillään. Vastuuta globaalissa maailmassa on helpompi kantaa yhdessä.

Suomi on mukana EU:ssa lisätäkseen valinnanmahdollisuuksiaan. Kyse ei ole hurmahengestä tai epäisänmaallisesta naivismista, vaan parhaasta olemassa olevasta tavasta varmistaa Suomen itsenäisyys. Kuten presidentti Ahtisaari valtiovierailullaan Virossa kesäkuussa 1994 totesi: ??Eurooppa on vääjäämättä muuttumassa suurvaltojen dominoimasta maanosasta yhteistyön maanosaksi. Tässä Euroopassa ei ole suuria eikä pieniä valtioita, vaan ainoastaan yhteistyöhön kykeneviä ja siihen kykenemättömiä valtioita.?? Itsenäisen Suomen on myös jatkossa kuuluttava tuohon kykenevien joukkoon.
 
Takaisin etusivulle