 |
Kirjoituksia |
|
|
|
| |
|
EU kasvaa - teho paranee - Kaleva
04.01.2008
EU kasvaa - teho paranee
Ennen vuoden 2004 suurta laajentumiskierrosta EU:ssa käytiin vilkasta keskustelua laajentumisen vaikutuksista unionin käytännön toimintaan. Laajentuminen on ollut sopivana syntipukkina niin alkuperäisen perustuslakisopimuksen kaatumiseen keväällä 2005 kuin yhteisen ulkopoliittisen tahdonmuodostuksen puutteeseen. Jopa arvostettu saksalaislehti Die Welt on ennustanut EU:n seuraavan akuutin kriisin liittyvän juuri laajentumiseen, viitaten ei vain Turkkiin, vaan myös 2004 liittyneisiin jäsenmaihin.
Kun EU:n kannatus on ollut eurobarometreissa laskusuhdanteessa, omaa vastuutaan väistelevä euroeliitti on usein väittänyt sen johtuvan liian kiivastahtisesta laajentumisesta. Tämä näkemys kuitenkin ylenkatsoo jäsenmaiden vastuuta EU:n heikosta kannatuksesta ja ruokkii omien ongelmien välttelyä mustamaalamalla uusia tulokkaita.
Kuitenkaan laajentuminen ei aiheuttanut unionille niin suurta välitöntä shokkia kuin ehkä etukäteen ounasteltiin. Elämä 27 jäsenvaltion unionissa on suurimmaksi osaksi jatkunut totuttuun tapaan, business as usual.
Itsenäisyyspäivän alla saimme lisää tutkittua tietoa aiheesta. London School of Economicsin professori Helen Wallace julkaisi tutkimuksensa vuoden 2004 laajentumisen vaikutuksista EU:n toimielinten päätöksentekoon. Wallacen tutkimus todistaa vääräksi ainakin yhden laajentumiskriitikoiden keskeisimmistä väitteistä todetessaan, että laajentuminen itse asiassa paransi unionin toimielinten kykyä saada aikaan päätöksiä.
Laajentumisen jälkeen aika komission lakiesityksestä lainsäädännön lopulliseen hyväksymiseen on lyhentynyt niin yksimielisyyttä vaativissa asioissa kuin määräenemmistöillä edettäessä. Yhä useammin unionin lainsäätäjät parlamentti ja ministerineuvosto ovat päässeet konsensukseen lakien sisällöstä jo ensimmäisessä lukemisessa säästäen aikaa ja resursseja.
Neuvostossa kansallisen veto-oikeuden käyttö on vähentynyt ja vähemmistöt ovat kaventuneet.
Komissiossa suullisten käsittelyjen määrää on leikattu ja yhä useammin ratkaisuun päästään jo työryhmissä. Englannin kieli on vallannut alaa muilta kieliltä, mikä on myös lisännyt tehoa. Tutkijan mukaan tosin osa komission myönteisestä kehityksestä saattaa olla seurausta komission keskustaoikeistolaisesta enemmistöstä. Keskustaoikeistolaisia pidetään uudistushakuisempina, he ovat enemmän sinut uusien pehmeämpien säätelymuotojen kanssa kuin vanha vasemmisto ja heidän mukaansa kaikkea ei tarvitse lailla säätää kun myös muilla ohjauskeinoilla on tilausta.
Keskustaoikeistolaisuus näkyy myös Euroopan parlamentissa, jossa poliittisten ryhmien merkitys on kasvanut ja erityisesti Kokoomuksen EPP-ED -ryhmä on laajentumisen myötä vain vahvistunut. Parlamentissa muuten laajentumisen muutokset ovat olleet vähäisiä ehkä siksi että siellä ei muutenkaan toimita korostetusti kansallisten lippujen alla.
Tehokkuus on parantanut myös implementoinnissa. EU-lakien kansallinen täytäntöönpano on nopeutunut ja aikatauluissa pysytään entistä useammin erityisesti uusien jäsenvaltioiden kohdalla - niiden keskiarvo on lähempänä koko unionin kärkeä kuin peränpitäjiä.
Komission pitkäaikainen puheenjohtaja Jacques Delors sanoi Ulkopolitiikka-lehden haastattelussa, että EU:n jatkuva laajentuminen vaatii lisää tehokkuutta ja eri maiden eri tahdissa etenemistä. Delors'in vaatimus eriytymisestä on edelleen perusteltu. Delors tuskin kuitenkaan ajatteli, että vuonna 2004 ja sen jälkeen mukaantulleet jäsenvaltiot ovat itse asiassa valmiimpia nopeatahtiseen integraation syvenemiseen kuin EU:n vastaanhangoittelevat perustavaltiot.
Laajentumisen syyttäminen viimeaikaisista ongelmista ja eriytymisen liian kärkäs kannattaminen ovat saman kolikon kaksi puolta, mikä heijastelee joidenkin "vanhojen" jäsenmaiden ajatusta he olemisestaan toisten yläpuolella. Orwellia mukaillen; kaikki valtiot ovat tasa-arvoisia - toiset vain tasa-arvoisempia kuin toiset.
Eniten EU:ssa kansalaisia ärsyttäneekin joidenkin maiden piittaamattomuus yhteisistä säännöistä; isot pääsevät kuin koira veräjästä ja pienten on toteltava kuuliaisesti. Viime aikoina tämä on näkynyt esim. talous- ja rahaliiton sääntöjen noudattamisessa ja maatalouspolitiikan ratkaisuissa. Vääryyttä kokeneiden jäsenvaltioiden osalta tuntuu yhtä epäoikeudenmukaiselta olivat tuplastardardien perusteet sitten mitkä tahansa; maan koko, liittymisvuosi tai sijainti.
Vaikka laajentumisen syvemmistä vaikutuksista unioniin voidaan edelleen kiistellä, selvää on, että laajentuminen toi lisää puhtia EU:n päätöksentekoon ja näin vaikutti myönteisesti mantereemme yhteiseen tulevaisuuteen. Tämä kannattaa pitää mielessä, kun laajentumiskriittinen populismi jälleen nostaa päätään seuraavissa keskusteluissa EU:n avautumisen tiellä.
Tutustuttuani Wallacen tutkimukseen, olen entistä vahvemmin sitä mieltä, että EU:n avautuminen rautaesiripun takaisille maille on parasta, mitä unionissa on tapahtunut vuosikausiin. Ei olisi ollut kohtuullista, että totalitarismin kauheudet kokeneiden maiden ja kansalaisten olisi annettu kärsiä lisäksi vielä vauraan Länsi-Euroopan protektionismista ja egoismista.
Rajojen paneminen kiinni ei ole viisasta myöskään tänä päivänä unionin ulkopuolisten maiden suhteen. Jäsenyyden pitää olla mahdollista kaikille mantereemme maille, jotka sitoutuvat yhteisiin eurooppalaisiin arvoihin ja pelisääntöihin ja jotka näin ollen täyttävät jäsenyysedellytykset. EU perustettiin turvaamaan rauha, vapaus ja vauraus mantereellamme. Nämä asiat eivät ole vain harvojen etu-oikeus, vaan oikeus parempaan tulevaisuuteen kuuluu kaikille.
Piia-Noora Kauppi |
|
| | | Takaisin etusivulle | | |
|
