Get Flash to see this player.
Etusivu Piia-Noora Mepin työ Kalenteri Kuvagalleria Tiimi Yhteystiedot
Kirjoituksia
Pvm Otsikko
04.04.2008 Rahoitusmarkkinat yhdentyvät - seuraako markkinavalvonta? - HS
28.03.2008 Kiina herättää kysymyksiä - Kaleva
07.03.2008 Naisten päivästä tarpeeton! - Nykypäivä
29.02.2008 Balkanin eurooppalainen tulevaisuus - Kaleva
01.02.2008 Herää jo, Eurooppa! - Kaleva
04.01.2008 EU kasvaa - teho paranee - Kaleva
20.12.2007 Laajentumisesta puhtia päätöksentekoon - Nykypäivä
30.11.2007 Voiko avoimuutta olla liikaa? - Kaleva
27.11.2007 Työlle tekijöitä - Forum24
22.11.2007 Suomen vaikutusvalta EU:ssa - Hopealohi
16.11.2007 Sarkozy lähtötelineissä - Nykypäivä
02.11.2007 Kansallinen etumme ja EU - Kaleva
19.10.2007 Kiltit Kärsivät? - Nykypäivä
05.10.2007 Kansanvalta yksinvaltiaan vankina? -Kaleva
03.10.2007 Puolan tuittuilu ja Suomen sokerinviljely - Lapin radio
30.09.2007 Globaalit ongelmat vaativat globaalia demokratiaa - Aamulehti
21.09.2007 Belgium-- A Paradox beyond Politics - Helsinki Times
14.09.2007 Stevensille pitkää ikää - Nykypäivä
07.09.2007 Nurkkakuntaisuus heitettävä nurkkaan - Kaleva
03.09.2007 The bright future of globalisation - SME Entrepreneur
 
<< Edellinen sivu    Seuraava sivu >>  
   
Laajentumisesta puhtia päätöksentekoon - Nykypäivä
20.12.2007

Ennen vuoden 2004 suurta laajentumiskierrosta EU:ssa käytiin vilkasta keskustelua laajentumisen vaikutuksista unionin käytännön toimintaan. Argumentteja sinkoili niin puolesta kuin vastaankin. Siinä missä jotkut meuhkasivat uusien jäsenvaltioiden vievän unionin ??pullasta?? niin rahat kuin rusinatkin, toiset näkivät avautumisen uusille jäsenvaltioille tuovan unioniin sen kipeästi kaipaamaa dynaamisuutta. Niin kuin aikaisemmilla laajentumiskierroksilla ja ylipäätään elämässä yleensä, kumpikaan ääripäistä ei toteutunut. Elämä 27 jäsenvaltion unionissa on suurimmaksi osaksi jatkunut totuttuun tapaan, business as usual.

Itsenäisyyspäivän alla saimme lisää tutkittua tietoa aiheesta London School of Economicsin professori Helen Wallacen julkaistua tutkimuksensa laajentumisen vaikutuksista EU:n toimielinten päätöksentekoon. Wallacen tutkimus todistaa vääräksi yhden laajentumiskriitikoiden keskeisimmistä väitteistä; laajentuminen ei vaikeuttanut unionin päätöksentekoa, vaan päinvastoin paransi unionin toimielinten kykyä saada aikaan päätöksiä.

Kun verrataan aikaa ennen suurta laajentumista ja sen jälkeen, päätöksenteon vauhti on parantunut. Aika komission lakiesityksestä lainsäädännön lopulliseen hyväksymiseen on lyhentynyt. Tehokkuus on parantanut myös sen jälkeen, kun lait on saatu unionin kirjoihin ja kansiin. Erityisesti uudet jäsenvaltiot ovat tilastojen mukaan kunnostautuneet lakien kansallisessa täytäntöönpanossa.

Komissiossa suullisten käsittelyjen määrää on leikattu ja yhä useammin ratkaisuun päästään jo työryhmissä. Englannin kieli on vallannut alaa, mikä on myös tuonut tehoa. Osa komission myönteisistä askeleista saattaa tutkijan mukaan olla seurausta komission keskustaoikeistolaisesta enemmistöstä. Keskustaoikeistolaiset ovat uudistushakuisempia ja toisaalta myös enemmän sinut uusien pehmeämpien säätelymuotojen kanssa kuin vanha vasemmisto. Kaikkea ei tarvitse lailla säätää, politiikassa myös muilla ohjauskeinoilla on tilausta.

Neuvostossa kansallisen veto-oikeuden käyttö on vähentynyt ja vähemmistöt kaventuneet. Mielenkiintoista muuten on, että yleisimmin eriäviä kantoja neuvostossa esittänyt parivaljakko on ollut Tanska ja Ruotsi. Suomi ei ole vastarannan kiiskien ??top tenissä?? toisin kuin kaksi muuta pohjoismaata.

Omalla työmaallani Euroopan parlamentissa muutokset ovat olleet vähäisiä. Europarlamentissa ei muutenkaan toimita korostetusti kansallisten lippujen alla. Poliittisten ryhmien merkitys on kasvanut ja erityisesti Kokoomuksen EPP-ED -ryhmä on laajentumisen myötä vain vahvistunut.

Summa summarum, laajentumisen syvemmistä vaikutuksista unioniin voidaan edelleen kiistellä, mutta yksi asia näyttää selvältä. Laajentuminen toi lisää puhtia EU:n päätöksentekoon ja vaikutti myönteisesti mantereemme yhteiseen tulevaisuuteen. Tämä kannattaa pitää mielessä, kun laajentumiskriittinen populismi jälleen nostaa päätään keskusteluissa seuraavista askeleista EU:n avautumisen tiellä.
 
Takaisin etusivulle