Eurooppa - Ei ongelmia, vaan vastaus - Meppiuutiset
11.12.2006
Eurooppa - Ei ongelma, vaan vastaus
Menestyksekkään politiikan tehtävä on päivän akuuttien asioiden hoitamisen lisäksi aina katsoa myös tulevaisuuteen. Nopeatempoisessa maailmassa ei riitä "hasta manana" -asenne, vaan haasteisiin pitää tarttua tänään. Mitä suuremmasta haasteesta on kyse, sitä määrätietoisempi politiikkavalinnoissa on oltava.
Kansalaisten huoli tulevaisuudesta liittyy ennen kaikkea hyvinvointiin. Onko meillä Suomessa jatkossa enemmän työtä ja yrittäjyyttä sekä niiden aikaansaamaa vaurautta, jolla voimme huolehtia meille tärkeistä asioista kuten kasvavan senioriväestömme riittävästä toimeentulosta, laadukkaista terveyspalveluista kaikille ja tulevien sukupolvien hoidosta ja koulutuksesta?
Emme ole näiden kysymystemme ja tulevaisuuden toiveidemme kanssa yksin. Vuoden 2007 alussa Euroopan unionin 27 jäsenvaltion alueella asuu noin puoli miljardia lähimmäistämme, joilla useimmilla on samat huolenaiheet. Eurooppalaisten onneksi kuitenkin myös vastaus löytyy Euroopasta.
Euroopan unioni on mantereemme paras tae pysyä mukana muuttuvassa ja kehittyvässä maailmantaloudessa. Eurooppa voi kuitenkin menestyä vain keskittymällä oikeisiin asioihin. Meidän tulee vaalia avointa markkinataloutta, vapaakauppaa, hyvää taloudenpitoa ja kilpailukykyä ja liittoutua niiden jäsenvaltioiden kanssa, jotka meidän laillamme suhtautuvat myönteisesti huomisen mahdollisuuksiin. Kyllä kahdenkymmenenseitsemän valtion unionista jarruttelijoita löytyy ihan riittävästi. Kuulumalla unionin aktiiviseen, reformistiseen ja dynaamiseen etujoukkoon kannamme omalta osaltamme vastuuta siitä, että Euroopan unioni kykenee vastaamaan haasteisiinsa. Tämä on todellista solidaarisuutta, toisin kuin kansallisesti itsekäs vastaanhangoittelu.
Euroopan unionin jäsenyys on ollut Suomelle ja suomalaiselle hyvinvoinnille menestyksellinen valinta. Suomen EU-jäsenyyden hyödyt ovat moninkertaisesti ylittäneet jäsenyyden varjopuolet. Kansantalouden myönteinen kehitys ei kuitenkaan ole ainoa hedelmä, jota EU-jäsenyys on maallemme kantanut. Jäsenyyden myötä Suomen painoarvo kansainvälisissä suhteissa on huomattavasti kokoamme suurempi. Olemme osa suurvaltaa esimerkiksi ulko- ja turvallisuuspolitiikassa ja kansainvälisessä kauppapolitiikassa. EU:n kautta olemme vaikuttaneet moneen historialliseen hankkeeseen, kuten esimerkiksi Kioton sopimukseen ja kansainvälisen rikostuomioistuimen perustamiseen. Yksin meillä ei olisi ollut painoarvoa näissä kysymyksissä.
Suomen on jatkossakin oltava rohkea ja ennakkoluuloton, dynaaminen toimija Euroopan unionissa. Jos onnistumme tässä, saavutamme win-win -tilanteen. Suomi auttaa omalla panoksellaan EU:ta uudistumaan, asettamaan kunnianhimoisia tavoitteita, ja myös toteuttamaan ne. Toisaalta EU:n oikein kohdistetut ja ajoitetut toimet vievät myös Suomea eteenpäin. Kuten presidentti Ahtisaari valtiovierailullaan Virossa kesäkuussa 1994 totesi: ???Eurooppa on vääjäämättä muuttumassa suurvaltojen dominoimasta maanosasta yhteistyön maanosaksi. Tässä Euroopassa ei ole suuria eikä pieniä valtioita, vaan ainoastaan yhteistyöhön kykeneviä ja siihen kykenemättömiä valtioita.??? Suomen on myös jatkossa kuuluttava tuohon kykenevien joukkoon.
Jos EU reformit huolimatta meidän ja muiden aktiivisuudesta kuitenkin vielä entisestäänkin hyytyvät, Suomen on toimittava tarvittaessa ilman unioniakin. Meille ei ole riittävää, että olemme parhaita EU:ssa, jos EU-maat painivat divarissa globaalien kilpakumppaniemme pelatessa mestaruusliigaa. Muutenkin meillä on tapana EU:ssa aivan liikaa keskittyä kisaamaan keskenämme, vaikka todelliset haastajat tulevat Euroopan ulkopuolelta.
Pysyvänä ongelmana eurooppalaisella tasolla on myös, että lähes kaikki keskeiset kilpailukykyyn liittyvät päätökset tehdään jäsenmaissa, ei unionitasolla. Jäsenvaltiot ja niiden hallitukset taas ovat pitkään kärsineet jonkinlaisesta voimakkaan nousukauden jälkeisestä krapulasta ja ovat jähmeitä kuin jankki. Johtajuus puuttuu, uskallus uupuu ja toteuttamiskyky takkuilee.
Ei hallitusten tarvitse keksiä pyörää uudestaan saadaksensa reformit jälleen liikkeelle. Riittäisi, että lopetettaisiin vastaanrimpuilu silloin, kun suuria mahdollisuuksia sisältäviä esityksiä tarjoillaan EU:n huippukokouksille kuin Manulle illallista.
Pääministeri Matti Vanhasen arvovaltaiselta asiantuntijaryhmältä tilaama globalisaatioraportti ehdotuksineen annettiin valtioneuvostolle joulukuun puolessa välissä. Osa raportin toimenpide-ehdotuksista ehdittiin julkisuudessa tyrmätä jo ennen virallisen luovutustilaisuuden alkua. Muun muassa SAK:n Matti Viialainen kävi aamutelevision lähetyksessä teilaamassa raportin työmarkkinareformit.
Toivon, että joskus vielä näkisimme sen päivän, että kaikki yhteiskunnan avaintoimijat - niin parlamentaariset kuin ulkoparlamentaariset - ymmärtäisivät muutosten välttämättömyyden. Vaikka tavoitteena olisi ainoastaan kunnianhimottomasti säilyttää nykyinen status quo, tämä ei onnistu ilman tarttumista vaikeisiin yhteiskunnallisiin tabuihin. Tämä pitäisi kaikkien sisäistää.
Onneksi kaikista eduskuntapuolueista löytyy voimia, jotka ovat valmiita talkoisiin. Eroavaisuudet puolueiden välillä löytyvätkin lähinnä tavoitteiden saavuttamiseksi tarvittavista keinoista. On ylipäätään helpompi esittää vaatimuksia kuin esittää ja toteuttaa toimenpiteitä tavoitteiden toteuttamiseksi.
Kiina-ilmiön ja globalisaation arvopohjan ihmettelyn aika pitäisi olla jo ohi mennyttä. On syytä ryhtyä toimiin, kun on vielä jotakin tehtävissä.
Sisämarkkinoiden vapauttaminen kaikilla politiikan osa-alueilla on välttämätöntä. Niillä aloilla, joilla tämä on tehty, on luotu niin paljon hyvää ja myönteistä, että saman reseptin soveltamista uusiinkin tilanteisiin kannattaa suosia. Vuoden 1993 jälkeen sisämarkkinoiden vapauttaminen on komission laskujen mukaan luonut Eurooppaan 2.5 miljoonaa uutta työpaikkaa ja yli 800 miljardia euroa uutta varallisuutta.
Luonnollisesti on kaikessa muistettava, etteivät talous ja kilpailukyky ole itseisarvoja, vaan välineitä perustavien tavoitteidemme toteuttamisessa. Euroopan globaali kilpailukyky luo sen taloudellisen pohjan, joka mahdollistaa arvojemme eteenpäinviemisen ja pelastaa eurooppalaisen hyvinvointimallin tulevaisuuden.
Piia-Noora Kauppi |
|
