Työväki tarvitsee joustavuutta - Nykypäivä
28.02.2007
Suomalaisessa keskustelussa työmarkkinoiden joustavoittamisesta on usein katsottu naapuriamme Tanskaa. Syytä onkin. Uutiset sieltä kertovat, että työllisyyspolitiikan uudistukset ovat johtaneet siihen, että työntekijät voivat monilla aloilla jopa kilpailuttaa työnantajia. Näinpä esimerkiksi työvoimapulasta kärsivillä palvelualoilla on paineita nostaa palkkoja. Tanskan malli, jossa mm. alle 25-vuotiaat työkykyiset nuoret saavat ainoastaan puolen vuoden ajan vastikkeetonta työttömyyskorvausta valtiolta, vaikuttaa toimivalta. Tämän jälkeen heidän on joko opiskeltava tai otettava vastaan järjestetty työpaikka. Työttömyysturva on aluksi korkeampi kuin Suomessa, mutta laskee myöhemmin. Pyrkimys löytää työ- tai opiskelupaikka on todellinen, sillä ohjaus opintoihin ja työnhakuun on aktiivista.
Mallissa on sopivasti yhdistetty keppiä ja porkkanaa: ensin porkkanaa korkeamman työttömyysturvan ja tehokkaan ohjauksen avulla, sitten vasta keppiä. Nopea töihin patistaminen toimii, sillä työttömyyden kielteiset seuraukset ovat nuorille kouriintuntuvampia; voihan pitkä toimettomuus johtaa syrjäytymiseen ja olla kohtalokasta tulevaisuuden kannalta. Myönteistä on myös paikallisen sopimisen suosiminen. Joustavuus lisääntyy, kun eri tilanteissa oleville ihmisille voidaan tarjota erilaista turvaa.
Suomessakin kaivataan aktiivista työllisyyspolitiikkaa. Kun yhä harvempi on mukana työelämässä tai yrittäjinä maksamassa veroja ja yhä useampi aktiivielämän ulkopuolella, syntyy epäsuhta, joka vaatii korjaamista. Yhteiskunnalla on oikeus edellyttää jäseniltään vastinetta hyvinvoinnilleen. Työkykyisten ja -ikäisten ihmisten on lähtökohtaisesti tehtävä jotain hyvinvointinsa eteen. Vapaamatkustajat nakertavat järjestelmää ja vääristävät huoltosuhdetta aktiivien ja passiivien välillä.
Kaikille ei tänä päivänä työtä löydy - valitettavasti. Mutta kuinka on mahdollista, että vielä tänäkin päivänä on käytännössä mahdollisuus kieltäytyä tarjotusta työstä? Hyvinvointiyhteiskunnan järjestelmien on oltava kannustavia. Siksi pienipalkkaisen ahertajan ja köllöttelijän välistä tuloeroa on kasvatettava. On absurdia, että joissakin tilanteissa vaativaa työtä tekevälle perushoitajalle jää työstään nettona käteen vähemmän kuin ansiosidonnaisella kotonaan lepäilevälle työttömälle! Jotain on pielessä myös, kun valtaosalle pk-yrittäjistä jää käteen vähemmän kuin minimipalkkaiselle juristille. Missä on korvaus yrittäjäriskistä, vastuunkannosta ja tuottavien työpaikkojen luomisesta? Suorastaan pöyristyttävä on Tampereen yliopistossa tehdyn tutkimuksen tulos, jonka mukaan kuudesosa alle 25-vuotiaista mieltää toimeentulotuen palkaksi! On todellakin aika herätä.
Kokoomuksen tavoitteena on tehdä Suomesta parempi paikka elää. Haluamme tarjota jokaiselle suomalaiselle mahdollisuuden opiskella, tehdä työtä, kasvattaa perhettä, yrittää ja viettää ansaittuja eläkepäiviä. Tämän saavuttamiseksi tarvitaan työreformia. Kutsutaan sitä sitten eri puolilla poliittista kenttää millä nimellä tahansa.
Piia-Noora Kauppi
Euroopan parlamentin jäsen
Kokoomuksen europarlamenttiryhmän puheenjohtaja |
|
