Puolan tuittuilu ja Suomen sokerinviljely - Lapin radio
03.10.2007
Hyvät Lapin radion kuulijat,
Syyskausi Euroopan parlamentissa on alkanut vilkkaana ja tuonut mukanaan monia kiinnostavia teemoja.
Viime viikon täysistunnossa Strasbourgissa keskusteltiin energiapolitiikasta, sokerintuotannosta, junamatkustajien oikeuksista ja - oman mietintöni pohjalta - naisten ja miesten tasa-arvosta. Tuo tasa-arvomietintö pohti muun muassa keinoja työ- ja perhe-elämän yhdistämiseen ja palkkakuilun kaventamiseen. Aika ajankohtaisia aiheita meilläkin, eikö totta?
Erityisen iloinen olen siitä, että parlamentti mahtavalla ääntenenemmistöllä kehotti jäsenvaltioita tasaamaan vanhemmuudesta aiheutuvat kustannukset, jotteivät naiset enää olisi miehiä kalliimpia työvoiman lähteitä. Toivon mukaan Suomi on etunenässä toimeenpanemassa tätä suositusta! Jollei meidän yli 60 prosenttisesti "naisellinen" maailmanennätyshallituksemme saa asiaan edistystä, niin kuka sitten?
******
Syksy on tuonut tullessaan myös entistä aggressiivisemman Puolan. Olemme lähes joka päivä saaneet kuulla mitä kummallisimpia uutisia Puolan hallituksen kannoista.
Olin suorastaan tyrmistynyt kuullessani, että Puola ainoana jäsenmaana vastustaa Euroopan kuolemanrangaistuksen vastaista päivää. Tämän komission ehdotuksen piti olla läpihuutojuttu; ovathan kaikki unionimaat poistaneet kuolemanrangaistuksen jo aikoja sitten lainsäädännöstään. Koko EU on lisäksi erittäin aktiivisesti kampanjoinut sen puolesta, että kaikki muutkin maat ja maanosat vihdoin luopuisivat tästä julmasta ja epäinhimillisestä rangaistuksesta. Puolan änkyröinti asiassa vie EU:n toiminnalta pohjan ja uskottavuuden. Tällä saattaa pahimmillaan olla suora vaikutus monen pimeässä sellissä viruvan kuolemaantuomitun elämään - tai kuolemaan.
Kuolemantuomio ei ole ainoa kysymys, jonk osalta Puolan voimakaksikko on herättänyt närää. Kaczynskin kaksosten jyrkät kannanotot Puolan paikkamäärän ja vaikutusvallan kasvattamisesta Euroopan parlamentissa, unionin Venäjä-suhteista, abortista ja monesta muusta kysymyksestä ovat omalta osaltaan vaikuttaneet Puolan huonontuneeseen maineeseen Euroopassa.
Puolasta onkin tullut se takarivin häirikköoppilas, joka pullistelullaan heikentää koko luokan keskittymistä ja kehittymistä.
***
Suomi sen sijaan on niittänyt mainetta eturivin hiljaisena ja tunnollisena puurtajana, joka kiltisti tekee läksynsä opettajan - joskus mielivaltaiseltakin tuntuvien - käskyjen mukaisesti. Useimmissa asioissa tämä rooli sopiikin Suomelle. On selvää, että pienenä jäsenmaana vaikutusvaltamme kasvaa vahvan unionin myötä. Ja unioni voi olla vahva ainoastaan silloin, jos jäsenmaat eivät elä kuin pellossa vaan oikeasti sitoutuvat yhdessä tehtyihin päätöksiin.
Ihan aina ei kuitenkaan tarvitsisi tavoitella kymppioppilaan asemaa ja hymypoika-patsasta.
Viime viikon sokeripäätös on viimeisin esimerkki siitä, että tunnollisimman oppilaan rooli ei aina ole se kaikkein viisain. Toisin kuin muut tuottajamaat, Suomi on jo aiemmin leikannut sokerintuotantoaan sovitulla määrällä. Nyt meitä rangaistaan nimenomaan sääntöjen tiukasta noudattamisesta. Pahimmillaan tämä voi johtaa sokerintuotannon loppumiseen Suomesta kokonaan. Se ei ole eikä voi olla oikein. Onkin tärkeää, että Suomen hallitus kaikin mahdollisin tavoin pyrkii vaikuttamaan siihen, että sokeriasiaan saadaan oikeudenmukainen päätös.
Olisiko meillä siis jotain oppimista Puolalta? Kannattaisiko meidänkin alkaa jarrumieheksi kansainvälisen maineemme kustannuksella? Tuskinpa kuitenkaan. Kuten niin monessa muussakin asiassa, kultainen keskitie on tämänkin linjauksen suhteen se kaikkein parhain.
Puolan ärhentely ei tosiaankaan ole ollut omiaan vahvistamaan puolalaisten asemia unionissa. Luultavasti me suomalaiset olemme saaneet sopeutuvalla linjallamme enemmän aikaiseksi kuin jos olisimme joka käänteessä kynsin hampain puolustaneet omia, lyhyen tähtäimen etujamme. On osattava erottaa asiat, jotka ovat periaatteellisia ja joista on pidettävä kiinni kaikissa oloissa ja sellaiset asiat, joissa voimme olla joustavia ja ymmärtää muidenkin jäsenvaltioiden tarpeita.
Kaikessa meidän kannattaa vaalia EU:n roolia vahvana ja globaalina toimijana. Suomen etuna on vahva ja yhtenäinen Euroopan unioni, joka saa niin puolalaiset kuin suomalaisetkin pidettyä yhteisten päätösten takana. Tämän vahvuuden saavuttaminen vaatii kuitenkin unionissa tehtäviltä päätöksiltä paljon. Ratkaisujen on oltava oikeudenmukaisia ja jäsenvaltioita on kohdeltava tasavertaisesti. Isoille ei saa antaa enemmän liekaa kuin pienille. Huonosta käytöksestä ei pidä seurata palkintoa. Kun EU näitä sääntöjä noudattaa, uskon, että saamme vahvan ja yhtenäisen unionin. |
|
