EU:n perustuslakihanke etenee - Kaleva
11.06.2007
Tulevien viikkojen keskeisin keskustelunaihe EU-päättäjien pöydissä on, miten EU:n perussopimusten uudistamisessa päästään eteenpäin. Suunnitelman kehittely on loppusuoralla ja paketti on määrä kuroa kasaan juhannuksen huippukokouksessa liittokansleri Angela Merkelin johdolla. Liittokansleri Merkelin kärkitavoite saa kaikkien tuen. Euroopalla ei ole varaa epäonnistua toistamiseen.
Ei ole yhdentekevää, että eilen ja tänään Brysselissä kokoontuneessa Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien yhteisessä parlamentaarisessa tulevaisuusfoorumissa lähes kaikki tuntuvat olevan vakuuttuneita perustuslain tarpeellisuudesta. "Me, kansan edustajat, haluamme uuden perustuslaillisen sopimuksen" - siinä kokouksen anti kiteytettynä.
Ajatus parlamenttien yhteisfoorumista syntyi entisen puhemiehen Paavo Lipposen kynästä. Lipposen aloite oli kaukonäköinen. Kokeneena poliittisena strategina hän ymmärsi, että kun hallituksilta vaaditaan vaikeita, usein kansallisen poliittisen järjestelmän ytimeen vaikuttavia päätöksiä, paras tapa saada hallituksiin vipinää on osoittaa parlamentaarikkojen yhteinen tahtotila.
Brysselin parlamenttifoorumi korostaa päätöslauselmassaan, että syksyllä aloitettavassa hallitusten välisessä konferenssissa ei pidä sopia muutoksista, jotka poikkeavat merkittävästi ehdotuksista, jotka sovittiin jo vuonna 2004. Kansanedustajat ja mepit vaativat myös, että juhannuksen huippukokouksessa sovitaan mahdollisesti avattavien perustuslain kohtien lista tyhjentävästi. Toisin sanoen, ne asiat, joita mikään jäsenvaltioista ei nosta esille juhannuksen alla, on sovittu pysyvästi. Foorumi myös ilmoittaa hylkäävänsä neuvottelutuloksen, joka johtaisi kansalaisten suojan heikkenemiseen nyt pöydällä olevaan perustuslakisopimukseen verrattuna.
Tällaiset reunaehdot ovat välttämättömiä perustuslakihankkeen loppuunviemiselle. Jotta nyt suunniteltu mini-HVK voi onnistua, muutosten on oltava suppeita. Jos hallitukset ryhtyvät uudelleen valtapeliin eli esimerkiksi näpelöimään toimielinkompromissia ja äänten painotusta, avataan Pandoran boksi, jota ei ole helppo sulkea. Hallitusten välisessä konferenssissa ei myöskään pitäisi taistella jo kerran taisteltuja sotia. Kaikki 27 jäsenvaltiota ovat jo kerran hallitustensa allekirjoituksilla sitoutuneet siihen, että uudella EU:lla on oikeushenkilöllisyys ja yhteinen ulkoministeri, määräenemmistöpäätöksentekoa lisätään, kansalaisten perusoikeuksista tehdään oikeudellisesti sitovia ja unionille luodaan oikea puolustusulottuvuus.
Poliittisessa keskustelussa on myös syytä erottaa retoriikka ja todellisuus. Uusi sopimus brändätään "uudeksi sopimukseksi", vaikkei sisältö olisi juurikaan muuttunut. Ranskassa presidentti Nicolas Sarkozy kutsuu HVK:n tuotosta minisopimukseksi, vaikka nyt pöydällä oleva teksti olisi pilkulleen sama kuin vanha sopimus. Toisaalta Iso-Britanniassa uutta sopimusta ei kutsuta enää sivulauseessakaan perustuslaiksi, vaikka ainoa muuttunut asia olisi etukannen otsikko.
Tällä hetkellä näyttää kuitenkin siltä, että retoristen silmänkääntötemppujen upottamiseksi kansalaisille hallituksen suunnittelevat laittavansa perussopimuksen rakenteen uuteen uskoon. Nyt pöydällä oleva perussopimushan olisi koonnut kaikki EU:n perustuslailliset säännöt yhteen, yhtenäiseen asiakirjaan ja kumonnut tilkkutäkkimäisesti vuosikymmenien aikana muotoutuneen säädösviidakon.
Tämä rakenteellinen selkeytys oli yksi koko uudistushankkeen tärkeimpiä tavoitteita. Viime viikolla eduskunnalle jaetussa muistiossa Suomen hallitus toteaa, "Jos jatkotyö pohjautuisi nykysopimusten pohjalle yhden yhtenäisen perussopimuksen asemesta, merkitsisi tämä todennäköisesti pitkälti sopimuksen selkeyttämiseen liittyvistä tavoitteista luopumista." On äärimmäisen valitettavaa, että tähän suuntaan ollaan menossa.
Jos yhden, yhtenäisen perussopimuksen ihanteesta on pakko luopua, keskustelussa on esitetty kohtalaisen käyttökelpoisia malleja uuden perussopimuksen rakenteesta. Tuorein tulee Italian entisen pääministerin Giuliano Amaton vetämältä työryhmältä, jossa oli mukana myös Paavo Lipponen. Amaton ryhmä esitti viikko sitten maanantaina kolmen perussopimuksen järjestelmää. Tässä mallissa EU:lla olisi kolme perustuslaillista sopimusta, (perusoikeuskirja, uusi perussopimus Euroopan unionista sekä parannettu painos Rooman sopimuksesta). Perusoikeuskirja säilyisi sisällöltään ennallaan, mutta siitä tehtäisiin oikeudellisesti sitova. Suomelle Amaton työryhmän tarjoama rakenne näyttäisi käyvän, vaikka hallitus toki tukeekin nyt pöydällä olevan sopimuksen säilyttämistä mahdollisimman paljon ennallaan.
Suomen kannattaa olla juhannuksen huippukokouksessa selkeästi "säilyttäjien" puolella. Ainakin toimielinkompromissi ja sopu ääntenpainotuksesta on säilytettävä, muuten Suomen ei pidä neuvottelutulosta hyväksyä. Määräenemmistöpäätösten on lisäännyttävä, oikeushenkilöllisyys on luotava ja EU:n puolustusulottuvuuden on mentävä eteenpäin. Mitään uusia laajentumiskriteereitä ei tule hyväksyä. Esimerkiksi unionin vastaanottokykyä ei missään nimessä tule määritellä laajentumiskriteeriksi.
Suomen hallituksen linja on oikea ja perusteltu. Avoimuuden puute kansallisten kantojemme valmistelussa on täysin turhaa, sillä Suomen peruskannat ovat kaikkialla jo laajalti tiedossa eikä niitä tarvitse pitää "neuvottelutaktisista syistä" piilossa. Puolustetaan ylpeänä sitä, mikä puolustamisen arvoista on. |
|
