Siviilikriisinhallinta on vanha juttu - Nykypäivä
14.01.2005
Kaakkois-Aasian järkyttävä katastrofi on herättänyt Euroopan unionissa vilkkaan keskustelun tarpeesta parantaa EU:n siviilikriisinhallintakykyä. Viikko sitten EU:n ulko- ja kehitysyhteistyöministerit kokoontuivat Brysselissä keskustelemaan EU:n toimenpiteistä kriisialueen ihmisten auttamiseksi ja jälleenrakennustöiden käynnistämiseksi.
Ilmeisesti kansalaisjärjestöjen aktiivisuus vapaaehtoisen avun keräämisessä ja kansalaisten anteliaisuus saivat monet jäsenvaltiot vielä lisäämään tuntuvasti rahallisia sitoumuksiaan katastrofin jälkihoitoon. On hyvä, että apua löytyy, silloin kun sille on tarvetta.
Myös poliittiset päättäjät halusivat osoittaa kantavansa vastuuta. Näin ainakin lupausten tasolla. Nähtäväksi jää, onko päättäväisyys yhtä suurta, kun mittavat lupaukset pitäisi lunastaa teoilla.
Samassa kokouksessa ministerit suureen ääneen julistivat unionin luovat uudet, siviilien pelastusoperaatioihin keskittyvät valmiusjoukot, jotka voidaan nopeasti katastrofin sattuessa siirtää hätätila-alueelle pelastamaan ihmishenkiä ja koordinoimaan akuuttia avustustoimintaa. Erityisesti Ranskan presidentti Jacques Chirac on ponnekkaasti vaatinut tällaisten "EU:n punabarettien" luomista ja häntä on muiden mukana säestänyt myös itävaltalainen ulkosuhdekomissaari Benita Ferreiro-Waldner.
On totta kai hyvä, jos jäsenvaltiot ja komissio ovat vihdoin heräämässä ruususen unestaan ja panevat uutta puhtia EU:n siviilikriisinhallinnan kehittämiseen. Mistään uusista päätöksistä ei kuitenkaan ole kyse. Pikemminkin kyse on vanhojen rästiin jääneiden tehtävien hoitamisesta ja lupausten pitämisestä.
Jo vuonna 2001 EU:n huippukokous päätti kriisitilanteessa tarvittavien pelastusoperaatioiden osalta, että vuoden 2003 loppuun mennessä EU:lla on oltava kyky 3-7 tunnissa lähettää parin-kolmenkymmentä asiantuntijaa sekä 2 000 hengen avustusryhmä katastrofialueelle.
Siis vuonna 2001 päätettiin, että tämä tehdään vuoden 2003 loppuun mennessä. Kuten EU:ssa valitettavan usein käy, määräaika missattiin. Nyt uusi määräaika on asetettu vuoteen 2007.
Ehkä siviilikriisinhallinta ei ollut poliittisella agendalla niin kiihottava aihe kuin sotilaallisen yhteistyön tiivistäminen ja siksi siviilipuoli jäi puolitiehen. EU:n turvallisuus- ja puolustuspolitiikan idea on, että sotilaallinen ja siviilikriisinhallinta kulkevat käsi kädessä. Kumpaakaan ei voi tehokkaasti kehittää ilman toista. "Kovan" ja "pehmeän" kriisinhallinnan tavoitteet eivät missään nimessä ole vastakkaisia, vaan toisiaan täydentäviä.
On itsestään selvää, että EU:n nopean toiminnan joukot - ovat ne sitten sotilaallisia tai siviilijoukkoja - toimivat YK:n periaatteiden mukaisesti. Silti YK-mantraa toistellaan latteudeksi saakka, ikään kuin joku olisi asiasta eri mieltä. Ei varmasti ole YK:nkaan periaatteiden mukaista, ettei apua saada ajoissa paikalle estämään inhimillisiä katastrofeja vaikkapa vain sen takia, että joku turvallisuusneuvoston pysyvistä jäsenistä vastustaa veto-oikeudellaan päätöslauselmaa. Emme voi jäädä Kiinan tai Venäjän vangeiksi. EU:n on toimittava, kun on toiminnan aika. |
|
