Lakinaisten lasikatot - Lakimiesuutiset
20.02.2005
Jo pitkään valtaosa oikeustieteellisistä tiedekunnista valmistuneista juristeista on ollut naisia. Ilmiö on tuttu monilta muiltakin akateemisen koulutuksen ja työelämän aloilta, myös politiikasta. Etenkin palveluammateissa, joissa juristitkin etupäässä työskentelevät, sekä ammatti- että asiakaskunta pikkuhiljaa naisistuvat.
Vaikka nuorten juristien sukupuolijakauma on ollut suhteellisen hyvin tasapainossa jo vuosikaudet, ylimmissä lakimiesviroissa ja yksityissektorin keskeisissä työtehtävissä enemmistö juristeista on edelleen miehiä. Tällaisiin tehtäviin ei tietenkään kivuta hetkessä. Viivettä on aina ja muutos "uraputkessa" vie aikaa, mutta silti lakimieskunnan naisistumisen olisi jo tullut jättää jälkensä myös juristikunnan eliittiin. Onkin aiheellista pohtia, minne juristinaiset katoavat, kun ikää karttuu ja tehtävät muuttuvat entistä haasteellisemmiksi ja paremmin palkatuiksi?
Ikäisteni juristinaisten kertomukset työelämän arjesta ovat usein karua kuultavaa. Ministeriöissä ja muissa julkishallinnon tehtävissä saat vakinaisen paikan huomattavasti todennäköisemmin, jos satut olemaan kaksilahkeinen. Erilaisissa nimitysruljansseissa samanlaisissa tehtävissä ja suurin piirtein yhtä pitkällä työkokemuksella varustetun nuoren urhon nimi nousee spekulaatioihin, kun taas "lastentekoiässä" oleva nainen jätetään näistä kuvioista auttamattomasti syrjään.
Asianajomaailmassa pelkkä ilmoitus raskaudesta ja jäämisestä mammalomalle riittää haasteellisten juttujen ja parhaiden toimeksiantojen ohjautumiseen "työkyvykkäämmille" kollegoille. Ainakin nuoren asianajajan yleisimmän haaveen ns. osakasputkeen pääsemisestä voi saman tien unohtaa. Jollei nyt pysyvästi, niin vähintäänkin toistaiseksi. Suurimmissa lähinnä liikejuridiikkaan keskittyneissä toimistoissa naisten osuus osakkaista onkin edelleen vähäistä eikä tilanne ole viime vuosina juurikaan parantunut, vaikka osakkaiden lukumäärä on kasvanut.
Tilanne lienee samanlainen muuallakin yksityissektorilla työntekijöille asetettujen aikapaineiden ollessa kovia. Vaikka pomoille vannoisi, että raskausaikana ja myöhemmin pienten lasten äitinä pystyy samanlaiseen työtehoon ja tuntilaskutukseen kuin muulloinkin, työnantajat eivät ota tätä uskoakseen. Tilanne miesten kohdalla on usein päinvastainen. Isäksi tulevan miesjuristin taas otaksutaan olevan työssään jopa tehokkaampi kuin aiemmin, tuohan vanhemmuus tarvittavaa kypsyyttä miehiseen raikulielämään.
Vanhemmuus varmasti vaikuttaa ratkaisevasti niin äidin kuin isänkin elämän prioriteetteihin ja epäterve luottamus omien kykyjen rajattomuuteen kyllä kostautuu, mutta onko ero sukupuolten välillä lopulta niin suuri kuin työelämässä oletetaan?
Tilausta olisi myös sellaisille työnantajille, jotka tietoisesti jo uusia työntekijöitä rekrytoitaessa antaisivat tilaa myös perhe-elämälle. Esimerkiksi asianajotoimisto, joka pystyisi luomaan nuorten juristien piirissä maineen siitä, että firmassa ymmärretään työn, perhe-elämän ja vapaa-ajan yhteensovittamisen haasteet, pärjäisi varmasti parhaita ja osaavimpia työntekijöitä rekrytoitaessa kilpailijoitaan paremmin.
Ei tilanne kuitenkaan ihan lohduton ole. Meillä on varmasti paremmin asiat kuin monessa muussa, paljon konservatiivisemmassa EU-maassa. Ja amerikkalainen lakimiesyhteiskunta se vasta armoton onkin, sanovat he, joilla kokemusta on karttunut myös rapakon takaa.
Usein naisten kohtaamat vaikeudet ovat sisäsyntyisiä. Kun Kauppalehti Optio kysyi niiltä harvalukuisilta naisjohtajilta, jotka ovat rikkoneet lasikaton, mitä he pitävät pääsyynä epätasa-arvolle, huippunaiset pitivät siskojen omaa halua pyrkiä johtotehtäviin liian vähäisenä. Kunnianhimo yksinkertaisesti lopahtaa perheen ja lasten myötä. Monet naiset viihtyvät asiantuntijatehtävissä, joissa ei tarvitse ottaa vastuuta businesspäätöksistä. Sitä paitsi vahva asiantuntijamaine on nousussa lakimiesammateissa yleisemminkin ja varmasti eduksi siirryttäessä myöhemmin tehtävistä toisiin.
Ongelmia saattaa olla myös naisten itsetunnossa. Miehet ovat usein hanakampia korostamaan itseään ja osaamistaan ja käyttämään tarvittaessa myös kyynärpäitä vaatiessaan tilaisuuksia näyttää kyntensä ja ansaita kannuksensa.
Helppoja ratkaisuja edistää tasa-arvoa lakimiesammateissa ei varmasti ole, mutta hyvä alku olisi edes se, että ongelmat yksissä tuumin tunnustettaisiin. Juristinaisten on myös itse valvottava oikeuksiaan, pelkäämättä telaketjufeministin tai marmattajan leimaa.
Piia-Noora Kauppi
OTK,
Euroopan parlamentin jäsen,
Kokoomuksen europarlamenttiryhmän puheenjohtaja |
|
